Tekstit > Henkilö katsoo peiliin

Henkilö katsoo peiliin

 

Säpsähdän nähdessäni luisevien kasvojeni heijastuvan näyteikkunan pinnasta ja kohotan automaattisesti käteni sukimaan hiuksiani, vaikka jokainen piikkisuora hius onkin täydellisesti oikealla paikallaan, kuten aina. Sekunnin ajan inho väreilee silmissäni, kun katson omaa kuvaani - en ole kaunis ja olen tiennyt sen jo pitkään. Karkotan ajatuksen nopeasti mielestäni, ja outo alemmuuden tunne katoaa. Katsahdan kuvajaistani uudestaan ja hymyilen itsetietoisesti. Sehän on tosiseikka, että kun näytät arvostavasi itseäsi, saat arvostusta muiltakin. Suoristan selkäni ja jatkan tyytyväisenä matkaa.

Mariina Manninen

 

Hmm...Tukkaa pitäs leikata ja parta ajaa. Mitähän sitä tänään? Pitäs bassoon ostaa uus yläkieli. Ja jos kävis vaikka iltapäivällä kattoon ketä pubissa on...Olispa se tyttö siellä taas...Huh, kun heräsin ajoissa. Ne verhot pitäis hankkia. Piti ottaa ne hiton sälekaihtimet pois ja aurinko nousee just tältä puolelta taloo...Jospa laittaisin vaikka Miles Davisin Kind of Bluen soimaan ja pistän röökin palaan. Pitäs kai joskus lopettaa senkin poltto, mutta Guinnessista en kyl hitto vie ikinä luovu! Ehkäpä joskus pääsen pois tästä rapakosta sinne Bob Marleyn levyjen ja rastapäiden seuraan. Mut nyt se sätkä palaan ja levy päälle.

Tito Kärnä

 

Irmeli katsoo peiliin illalla

Mitä Toivo tekee peilissä? Herra Isä, täytyy mennä kertomaan Anulle! Hetkinen, Toivo haihtuu pois....Jaa, taas näitä vanhusten ikääntymisjuttuja...Tai sitten näin hänet, koska halusin nähdä Toivon vielä kerran elävänä. No, tiedän mitä sanotaan; jos todella haluaa jotain, sen myös saa. Kiitos Jumalalle! Nyt pitää mennä lukemaan iltasatu Nikselille ja Akselille, että kerkiäisin neulomaan Jorman villasukat loppuun.

Jenna Helén

 

Venla katselee itseään huoneensa kokovartalopeilistä. Hän odottaa, että äiti on saanut ruoan laitettua. Hänellä ei ole muutakaan tekemistä, sillä äiti ei anna hänen auttaa ruoanlaitossa. Se olisi liian vaarallista, Venlahan voisi saada vaikka palovamman uunista, tai leikata sormensa paloitellessaan porkkanoita. Kello on jo varttia yli viisi, joten hän ei saa mennä ulos. Eikä hänellä ole tietokonetta, sillä äiti ei kaipaa sellaisia turhuuksia. Jos Venla olisi koneella, se olisi pois äidin ja tyttären yhteisestä ajasta, ihan kuin sitä ei olisi tarpeeksi muuten. Venla harjaa olkapäille ulottuvat maantienharmaat hiuksensa ja haaveilee pääsevänsä joskus oikeaan kampaamoon. Äiti on tähän asti leikannut hänen hiuksensa, koska äiti ei luota kampaajiin. Venla katselee harmahtavan vihreitä silmiään. Ne ovat vähän väsyneet. Hänen ihonsa punoittaa, ja hän laittaisi siihen meikkivoidetta, jos hänen äitinsä antaisi hänen ostaa meikkejä. Tai ostaisi hänelle, Venla ei saa omaa rahaa käyttöönsä, äiti ostaa kaiken tarpeellisen. Venlalla on päällään hänen äitinsä vanha vihreä kukkamekko, sillä äiti ei osta hänelle uusia vaatteita. Vanhat ovat vielä tarpeeksi ehjiä. Mekko roikkuu Venlan päällä, sillä äiti on ollut Venlan iässä ylipainoinen.

Annukka Säätelä

 

Santeri istui masentuneena matematiikanluokassa. Hänen läheisin ystävänsä oli juuri jättänyt. Tuska viilsi Santerin sydäntä.
Luokan seinällä oli peili. Hän jäi tuijottamaan itseään, omaa kuvaansa. Hän ajatteli: Tuollainenko minä tosiaan olen? Noin rumako? Ryppyiset, risaiset vaatteet, takkuinen tukka. Haaveilen tulemisesta maailman parhaaksi mansikanpoimijaksi. Hah! Minäkö voisin sellaisen tittelin saavuttaa? Minäkö, arka ja kiltti poika? Ei, ei. Ai, tuollahan se Maria istuukin, ah, niin täydellisen ystävänsä Jelenan kanssa. Mitä diivoja! Ja mäkö en sitten ollutkaan tarpeeks mukava ihminen Marialle? Äh, ei toi Jelenakaan mukava oo, ulkonäön perusteellahan se Maria vaan bongasi. Mut oon mä sittenkin ehkä hauska ja ystävällinen, mukava. Mitä siitä Mariasta? Se jätti mut, sillä selvä.
Kellot soivat. Santeri havahtui. Hän nousi tyytyväinen ilme kasvoillaan penkistä ja käveli ulos luokasta.

Antti Rinta-Filppula

 

Kun katsoin peiliin, näin...

Sara juoksi töihin ja pelästyi katsoessaan hotellin lasi-ikkunaan. Sieltä heijastui tutun näköinen nainen, mutta silmäpussit pistivät hermostumaan. Samoin hiukset, jotka tuulessa olivat sotkeutuneet ja leuka, jonne huulipuna oli levinnyt, kun Sara oli juonut lähikahvilasta ostamansa kahvin.
Saralla olisi Raimo Helmisen, suurimman idolinsa haastattelu ja hän näytti peikolta. Sara käveli puolijuoksua sisään hotelli Cumulukseen, jossa oli sopinut tapaavansa tämän tamperelaisen lätkälegendan. Sara ryntäsi hotellin vessaan ja sitoi hiukset kiinni ja korjasi huulipunansa. Silmäpusseille ei hän voinut mitään, mutta ehkä ne vähitellen häipyisivät, kun saisi jututtaa ihka-aitoa Raipea.

Juulia Lintula

 

Peili

Mikael katsoi peilistä itseään, samalla kun hän harjasi hampaita. Vessan valot olivat kirkkaat, se särki päätä. Mikaelin silmät tapittivat peilikuvaa, jossa oli väsynyt, lähes 30 vuotta oleva mies. Naamassa tuolla väsyneellä miehellä oli silmäpussit, huolestuttavan punainen ohimo ja siniset silmät, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Ohimon punaisuus johtui Mikaelin tyttärestä Sallasta. Salla oli innostunut eilen, kun Mikael oli tullut kotiin. Sallalla oli kädessä lusikka, ja kun Mikael oli tullut antamaan pusua tyttärelleen oli Salla päättänyt näpäyttää isäänsä lusikalla ohimoon. Sille Mikael oli nauranut, eihän hän voisi lapselleen olla vihainen. Silmien sinisyys kirjaimellisesti oli tullut isältä, mutta kuvainnollisesti sinisiä silmiään Mikael oli aina vihannut. Kuinkakohan monta kertaa Marko oli saanut veljensä uskomaan vaikka mitä. Esim. pyörän oli rikkonut jättiläinen, eikä Marko, vaikka hän sen oli lainannut, tai että Mikaelin työmäärä oli lisääntynyt, koska Mikael ei ollut osannut tehdä viimeistä projektia oikein. Mikael vihasti veljeään, ja itseään. "JAAHAS. UUSI PÄIVÄ TYÖTÄ TÄLLE ONNETTOMALLE MIEHELLE, JOKA ON TÄYSI LUUSERI", Mikael huusi pään sisällä ja paiskasi vessan oven kiinni.

Susanna Lehtinen