Nuo hentoiset lehdet jotka niin vähän aikaa kukoistavat,
ovat ne lehdet joista sinut aina mä muistan.
Sulle rakkaani oksan tästä taianomaisesta puusta taitan,
jotta se hiuksiasi koristaa.
Kulta ja hopea kalpenevat rinnallasi ja nämä viattomat kukat tuovat esiin poskiesi hennon punan.
Muistan aina nämä kesät kun istumme yhdessä lammenrannalla kirsikkapuun syleilyssä ja katsomme sen itkevän
kun sen lapset lähtevät omalle matkalleen...