Jakso 1: Tinti ja vieraat
Oli kerran Tinti. Hän asui kaupungilla. Eräänä aamuna Tinti meni puistoon keräämään kirsikoita. Tinti sanoo yleensä, että ne ovat kirpeitä. Yleensä Tinti tekee kirsikkapiirakan. Kerran Tintille tuli vieraita kylään. He olivat Tintillä kolme tuntia, ja lähtivät sitten kotiinsa. Tinti juoksi heti sänkyynsä ja nukahti. Silloin kello oli jo 12.
Jakso 2: Kirsikan varas
Seuraava päivä oli hieno. Tinti päätti mennä puistoon keräämään taas kirsikoita, mutta hän huomasi, että kirsikoita ei enää ollut.
- Joku on varastanut kirsikat! Kukahan se on?
Tinti ryhtyi heti etsimään ja etsi päivän ja toisen päivän. Mutta ei lyötynyt. Ja sitten hän päätti mennä viideltä aamulla puistoon. Hän huomasi pienen lapsen, joka näytti ihan kolmevuotiaalta. Hän oli ihan pieni. Tintin tuli sääli sitä ja hän seurasi sitä, hän uomasi köyhän perheen. Hän osti niille ruokaa ja talon.
Mari, Tesoma
Olipa kerran Harry. Se lähti museoon. Museossa ei ollut ketään, ei edes vartijaa, ja kamerat olivat pois päältä. Harry sanoi: "Kummallista, onko täällä joku paahtunut dinosaurus", se ihmetteli. Sitten Harry meni toiseen kerrokseen. Se huomasi dinosauruksen. Dinosaurus syöksi tulta Harrya päin. Harry sanoi: "ei se ollutkaan paahtunut dinosaurus, vaan oikea lihava dinosaurus. Harry ei pelännyt dinosaurusta, vaan se otti dinosaurukselta kynnet irti. Sitten se sanoi: "nyt on turvallista käydä museossa."
Anne, Tesoma
Henkilöt:
52 v. herra Wilhelm: rikas maanomistaja
18 v. neiti Sabrina: herra Wilhelmin tytär
18 v. neiti Elisabeth: Sabrinan paras ystävä
51 v. herra Henrik: Elisabeth-neidin rikas isä
miljoonia vuosia vanha paholaisherra Vikates: Paha kuin painajainen. Hän hallitsee myös pahoja taikavoimia. Eikä kuole koskaan (paitsi verikiven taikavoimalla).
“Elisabeth Elisabeth! Missä olet?“ Sabrina huusi ja tuli ulos. “Täällä!“ Elisabeth vastasi. Sabrina juoksi sillalle. Yön jälkeen nurmikko oli aamukasteesta märkä ja Sabrinan paljaat jalat kastuivat. “Lähdemmekö sinne paraatiin?“ Sabrina kysyi. “Hyvä on“, Elisabeth vastasi. He lähtivät hevosrattaille päin. “Liili oletko valmis?“ Elisabeth huuteli tallille päin. Liili hevonen tallusteli ulos tallista Elisabethin luo. Elisabeth kiinnitti rattaat Liilin vöihin.
He lähtivät paraatiin ja voi miten hauskaa siellä oli. He kävivät erilaisissa pelikojuissa. Maailmanpyörässä monta kertaa ja monissa paikoissa. “Oi voi. Kello on jo paljon!“ Sabrina huudahti. He lähtivät kotitiloille ja sanoivat hyvät yöt. Sitten Elisabeth meni sisälle. Sabrinakin juoksi vastakkaiselle pihalle ja siltä kartanoon.
Aamulla Elisabeth nousi ja ihmetteli kun Sabrina ei ollut koputtanut hänen ikkunaansa ja herätellyt häntä. Yleensä Sabrina heräsi ennen häntä Elisabeth juoksi ulos Sabrinan ikkunan luo ja koputti. Hän meinasi pyörtyä. Ikkunasta katsoi tyttö jonka silmät olivat vihaiset ja samalla surulliset. Iho oli kalman kalpea ja hänen vaatteensa olivat resuiset ja huomasi, että tyttö oli kuin luuranko niin laiha, että vaatteita olisi voinut luulla aikuisten isoimmaksi kooksi! Apua!“ Elisabeth huusi. Tyttö avasi ikkunan ja kysyi: “Miksi huudat?“ Tyttö kysyi kolealla äänellä joka muistutti hitusen Sabrinan ääntä: “Etkö tunne minua? Sabrinaa?“ Yhtäkkiä tytön kasvot muuttuivat kylmiksi, pelottaviksi ja vihaisiksi. Tyttö hyppäsi alas ikkunasta. Elisabeth huomasi, että tyttö muuttui. Tyttö oli LUURANKO.
Elisabeth juoksi pakoon luurankoa. “Auts!“ Elisabeth huudahti. Hän oli törmännyt johonkin. Se oli jotain kauheaa: MUUMIO! “Olen Sabrinan isä“, muumio puhui kauhealla äänellä. Elisabeth pääsi karkuun, mutta huppupäinen olento tuli Elisabethin eteen. “Kuka olet?“ “Olen Vikates, paha henkiolento!“ Vikates puhui kumealla äänellä. “Mitä aiot tehdä minulle?“ Elisabeth kysyi. “En vielä mitään, mutta pikku hiljaa minä tuhoan sinut!“ Ha ha haa!“ “EI!“ Elisabeth hätkähti ja huomasi olevansa omassa sängyssään. Hän oli nähnyt painajaista, mutta yhtäkkiä hän näki ikkunassa hupun heilastavan. “Äh ei se mitään ollut“, Elisabeth sanoi itselleen.
Sheri, Tesoma
Ihminen muuttui äkkiä rotaksi. Professori Paperipala sanoi: “Mikä meni ohi.“ Se oli ylimaallinen sitruunamehu, professori tuumi, se se oli. Muutetaan hänet takaisin omenamehulla.
Heini, Tesoma