Olen Ema 50 vuotta ja kaunis korkokenkä.
Omistajani on Nanna Nepanen.
Hän on 30 vuotta ja on töissä hautaustoimistossa.
Tai oli ainakin ennen!
Nanna Nepasta ei ole kyllä näkynyt,
sillä hänen ilkeä pomonsa potkaisi
minut vuosi sitten ulos suutuspäissään.
Muistan sen kerran, kun olin vielä nuori ja virkeä
ihan niin kuin Nannakin.
Olimme lähdössä Nannan työpaikalta ja
joku vieras ihminen laittoi minut jalkaansa. Onneksi
Nanna huomasi sen ja hän sai minut takaisin.
Voi kunpa pääsisin hänen luokseen takaisin.
Anniina, Kangasala
Pieni musta saapas, jonka nimi oli Kisti. Mietti miksi
ampianen sitä pisti? Tai miksi Santeri oli sen tänne unohtanut?
Santeri oli kiva kun oli hänet ostanut. Santerin hymysuu
aina mieleen muistuu. Kerran lammikossa pompittiin.
Se on muisto ihanin. Kisti haluaisi toisen kodin.
Paitsi jos pääsisi Santerille takaisin.
Anni, Kangasala
Omistajani nimeltään Paikku Lehvänen
oli eräänä päivänä (hukkaamispäivänä)
soittamassa valmentajalleen Kesäpäivän
puhelimesta, ettei pääsisi harkkoihin.
Sitten rupesi omistajan sukasta tippumaan hikeä.
Minä innostuin, koska rakastan hikeä
ja rupesin repimään sukkaa kokoon.
Omistajani suuttui ja jätti minut sinne.
Omistajani on kauhea tyyppi.
Pihistelee toisilta ja kiristelee kaverini omistajaa.
Nipistelee pikkusiskoaan ja heittää minut aina johonkin
nurkkaan. Siis putsaamatta!
Toiveeni on päästä jonkun aikuisen jalkaan.
Se ainakin käyttäytyy hyvin.
Adele, Kangasala