•
Jääkuningatar on ollut jo monta monta vuotta haudassa. Sille on valittu hautakiveksi valkoinen rasti. Sillä oli ollut järven jään alla oma koti. Mutta kun kalliot olivat vallanneet jääkuningattaren kodin niin samalla jääkuningatar kuoli. Ennen kuin jääkuningatar kuoli, se oli löytänyt järven pohjasta avaimen. Sitten se oli löytänyt avaimelle sopivan lukon ja se lukko oli talon lukko. Jääkuningatar oli mennyt sisään ja polttanut talon tulitikuilla, mutta se oli tosi vaikeata, koska jääkuningatar oli jäätä ja tulitikku tulta. Kun tulitikku sulatti jääkuningattaren, jääkuningatar lensi ja liihotti kuoliaana jonnekin linnunradan sisälle.
Lyyti, Kangasala
•
Jääkuningattaren talo oli hautausmaalla, jossa on lunta kaulaan asti. Jääkuningattarella oli jäinen sydän, jossa ei ollut rakkautta. Kuningatar oli kieltänyt tuomasta linnaan mitään tuleen liittyvää. Eräänä päivänä kuningattaren palvelija tuli tulitikut kädessä kuningattaren luo. Kuningatar raivostui ja huusi: "Ulos, äläkä ikinä tule takaisin!" Palvelija juoksi ja hänen taskustaan tippuivat avaimet, jotka olivat kultaiset. Ne olivat huoneen, jossa kuningattaren sydän oli. Sitten kun hän löysi sen, se oli sulanut, ja kun hän laittoi sen paikalleen, hän suli ja hänestä tuli hyvä ihminen.
Liisa, Kangasala
•
Olipa kerran pienen pieni kylä, jossa asui yö-, päivä-, jää- sekä aurinkokeijuja. Eräänä päivänä Michelle, joka on yökeiju, heräsi siihen kun joku toitotti sotatorvea. Hän hyppäsi alas sängystään, nappasi avaimensa ja tulitikut taskuunsa. Sitten hän lähti vuorille, jotka kohosivat kylän takana. Matkalla Michelle keräsi polttopuita nuotiota varten, jonka hän tekisi vuorille. Michelle tiesi hyvin, miksi torvia oli soitettu. Jääkuningatar oli palannut. Kaikki kirkuivat ja juoksivat. Mutta yhtäkkiä joku oli saanut jostain tulta, jolla hän sulatti jääkuningattaren sydämen, joten jääkuningattaresta tuli tavallinen keiju.
Jenni, Kangasala
•
Olipa kerran kuningatar. Hän asusti vuorilla synkässä luolassa. Kerran kuningatar näki tulisia miehiä kaukana. Kukaan ei tiennyt, oliko hän olemassa. Kylässä asui pieni tyttö. Tyttö ei saanut käydä vuorilla. Sinä iltana hän kiipesi vuoria ylös. Kuningatar näki tytöllä tulitikut. Kuningatar oli julma, sillä hänen kimppuunsa oli hyökännyt paljon tulisia miehiä. Tyttö kiipesi korkeimmalle huipulle ja sytytti tulen. Sitten hän otti avaimen taskustaan ja tiputti tuleen. Tyttö oli ilkeä ja halusi jääprinsessaksi. Tytön nimi oli selja. Selja inhosi äitiään ja isäänsä, koska he palvoivat tulen kuningasta.
Selja juoksi luolan suulle ja kutsui kuningatarta. Sitten hän näki taivaalla valon ja valon ympärillä värikkäitä renkaita. Sitten hän näki keskellä valoa kuningattaren kasvot. Selja heittäytyi maahan ja samassa sotajoukot olivat hänen ympärillään. Sitten se muuttui jäiseksi sydämeksi. Seljan sydäntä alkoi kivistää.
Tulisten sotajoukon pomo Tuliniekka uhkasi Seljaa keihäällä. Selja näki, että taivaalla valo himmeni. Tuliniekka puhui möreällä äänellä: "miksi olet täällä?" "Etsin jääkuningatarta." Seljan eteen astui mies, jolla oli viitta, pitkä kaulus, kirves ja kypärä. "Minkä tähden?" hän sanoi kulmakarvat nousten ja laskien. " Vihaan h-häntä". Se oli pakko tehdä, Selja tunsi, että hän kuolee jos paljastaa. Hänen takanaan seisoi mies, joka näytti erikoisen tutulta. Selja liikahteli lähemmäksi häntä, mutta hän sanoi: "Älä karkaa." Selja nousi hieman nolona ylös ja pinkaisi kovaan juoksuun. Sekin huomattiin ja Tuliniekka huusi: "Perään miehet!" Selja juoksi kovinta juoksua, mitä pääsi. Yht'äkkiä hän putosi pohjattomaan kuoppaan. Hämähäkkejä, punaisia ja keltaisia oli vastassa. Sattui kun liukui alas jyrkännettä. Hän ei nähnyt mitään. Mustelmia lisää vaan ja vauhti kiihtyi. Onneksi pohja tuli vastaan. Mutta se petti ja Selja alkoi liukua. Kivet tekivät isoja haavoja joka puolelle. Nyt tuli luotettava pohja vastaan. Selja oli tahmea ja häneen sattui kamalasti. Hän tajusi, että tahmeus oli verta. Hän käveli pimeyteen. Olisi ollut parempi oli, jos pikkusisko olisi ollut mukana. Selja näki pieniä rapuja, jotka tekivät haavoja nilkkoihin Hän tajusi: se oli unta.
Laura, Kangasala
•
Oli kerran pieni kylä. Lähellä olivat vuoret ja pieni hautausmaa. Vuorilla asui ilkeä jääkuningatar, mutta sitä eivät kyläläiset tienneet. Jääkuningatar oli hyvin ilkeä. Hän maanitteli kauniilla äänellään ja upealla ulkomuodollaan ihmisiä kylästä vuorelle. Sitten hän jäädytti ihmisten sydämet ja heistä tuli hänen pahoja apureitaan.
Kylässä asui pieni tyttö. Hän myi tulitikkuja saadakseen rahaa ja ostaakseen ruokaa hänelle ja hänen pikkuveljelleen. He olivat orpoja, koska jääkuningatar oli ottanut heidän vanhempansa, kun he olivat hyvin pieniä, eivätkä he muistaneet sitä. Kerran tyttö (hänen nimensä oli muuten Margarita) unohti avaimen kotiin. Heidän piti käydä hakemassa lukkoseppä. Lukkoseppä antoi kauhean laskun. Se oli 500 euroa, mutta lukkoseppä sanoi, että he saisivat alennuksella tämän kerran, koska he olivat lapsia. Se maksoi siis 250 euroa ja heillä oli 400 euroa. Heille jäi siis 150 euroa. Margarita tuli tosi iloiseksi, koska sillä rahalla he saisivat viikonlopuksi ruuan kaupasta.
Samaan aikaan vuorilla oli täysi tohina päällä. Jääkuningattaren sydän oli varastettu. Jääkuningatar kihisi raivoa, sillä hänen kaikki voimansa oli siinä sydämessä. Hän lähetti parhaat soturinsa hakemaan sydäntänsä takaisin. Soturit kulkivat suoraan pienen kylän ohitse. Sotureihin kuului, Margaritan ihmetykseksi ja iloksi, Margaritan ja hänen pikkuveljensä isä!
Inka, Kangasala
•
Olipa kerran suuri luminen vuoristo, jonka edessä oli järvi ja järven vastakkaisella rannalla oli värikäs vuoristokylä, jossa oli suuri hautausmaa ja hautausmaalla asui joukko vampyyreja. Kirkossa oli ollut äskettäin tulipalo, eikä kirkosta ollut jäänyt jäljelle kuin eräs peili. Ratsupoliisit olivat päätelleet, että kirkon polttaja oli halunnut peilin, mutta olikin huomaamattaan tiputtanut sen. Poliisit olivat puhutelleet vampyyreitä kirjeiden avulla ja päätelleet, etteivät vampyyrit olleet aiheuttaneet tulipaloa. Tutkinnat olivatkin saaneet käänteen, kun eräs poika, oli löytänyt tulitikkurasian, josta puolet tikuista oli käytetty!
Maarit, Kangasala