Kaikki alkoi kun syntyi ensimmäinen tilkku. Se oli punainen ympyrä vihreällä taustalla. Tilkku tunsi olevansa yksinäinen. Äkkiä sen vasemmalle puolelle syntyi oranssivihreä tilkku. Kaksi tilkkua oli kuitenkin liian vähän. Niinpä oranssivihreän tilkun viereen syntyi tilkku, joka esitti kuvaa kivestä järven keskellä. Sen alle syntyu vaaleanpunainen ja mustia viivoja täynnä oleva tilkku. Viikkoja ja kuukausia kului. Aina johonkin syntyi uusi tilkku. Jokainen tilkuista oli erilainen. Jotkut olivat punaisia, jotkut sinisiä. Jotkut olivat pilkullisia ja toiset taas raidallisia. Eräänä päivänä tilkkuja ei enää syntynyt. Tilkkuseinän keskelle alkoi kasvaa suuri kolmio. Juuri sen tilkun päälle, josta kaikki oli alkanut. Niin tilkut syntyivät.
Saana Simelius
Ihmiset rakensivat pienen talon. Eräs ihminen halusi lisää taloja. Pian oli jo paljon pieniä taloja. "Rakennetaan suurempia taloja", eräs ihminen ehdotti. Niin rakennettin vielä suurempia taloja. "Rakennetaan vielä suurempia taloja!" Niin rakennettiin vielä suurempia taloja. Tätä jatkui monta vuotta. Vielä yksi tiili piti laittaa maailman korkeimman rakennuksen katolle. Kun tiili laitettiin paikoilleen jokainen talo romahti. Vain pienet talot säästyivät ja niihin ihmiset muuttivat.
Saana Simelius
Vilkas vilinä on jo laantunut ja pimeä verhoaa taloja. Enää ikkunoissa loistaa kirkas valo. Yhdessä ikkunassa on pitsi verhot. Nyt sieltä kurkistaa pompulapäinen tyttö, jolla on pienet, vahasta muovatut kädet. Ennen pimeää hän oli vielä leikkinyt pihalla. Hänen kätensä olivat liimautuneen ikkunalasiin. Yhtäkkiä hän nostaa kätensä ja heiluttaa kauniille linnuille, kumpa hänkin voisi lentää niin.
Dora Kittilä
Se on lääkekaupunki. Se on iso. Se on koko maailman isoin kaupunki. Se on tehty lääkkeistä ja rohkeudesta. Siellä on paljon kerrostaloja. Siellä on paljon lääkkeitä. Siellä ei ole yhtään kirkkoa, koska kukaan ei usko Jumalaan, vaikka se on minun mielestäni olemassa. Eräänä päivänä tulee tähdenlento.
Laura Laukkanen
Teos esittää luokkahuonetta. Luokkahuone sijaitsee eräässä koulussa. Koulu on suljettu. Ennen kuin koulu suljettiin, oppilaat opettelivat planeettojen nimet. Koulu jäi tulvan valtaan. Oppilaat joutuivat evakkoon. Kun tulva oli vallannut jo monta luokkahuonetta, se iski myös Ainon luokkaan. Aiono alkoi heti panikoimaan. Koko Ainon luokka pääsi turvallisesti ulos talosta. Vaikkakin he kastuivat. Parin kuukauden päästä talo oli remontoitu ja oppilaat pääsivät takaisin kouluun.
Minka Vesterlund
Ensin valosaari oli aivan tavallinen autiosaari. 102 vuotta sen jälkeen, kun valosaari oli löydetty, eräs hullu tiedemies uudisti valosaaren. Valosaari alkoi ajan myötä näyttää kauhealta. Talot alkoivat näyttää teettien puruosilta. Ainoastaan Aino-tytön talo säilyi.
Tara Hämeensaari
Aino oli 10-vuotias. Hän oli jo pienenä tiennyt tieteestä paljon, niinpä Aino oli tieteen yliprofessori. Hän tutki maaplaneettaa ja omenoita. Aino piti neulomisesta. Aino tutki myös säätä. Kerran Aino aavisti, että alkaisi sataa. Niin myös tapahtui. Sateen aiheuttamana tuli tulva. Onneksi Aino ehti varottaa asukkaita. Samaan aikaan kun oli tulva, niin pyrstötähti lensi Valosaareen. Ainon välityksellä kaikki ehtivät pommisuojaan. "Onneksi meillä on AINO!" huusivat kyläläiset.
Tara Hämeensaari
Olipa kerran lapsi nimeltä Aino. Hän ajatteli, että ruoho on vihreämpää toisella puolla. Kerran hän löysi lapun jossa luki:
"Valosaari: Kaikkia jättiläisplaneettoja kiertää joukko suuria kuita, jotka muodostavat ympyrän. Häilyvissä pölypilvissä lentää joukko pienenpieniä kappaleita, jotka ovat asteroideja. Sinne pääsee"
Kun Aino seuraavan kerran meni kouluun, hänen todistuksessaan luki 4 -. Aino alkoi toivoa, että olisi Valosaarella. Toive toteutui. Ainon ympäriltä hävisivät muut ja todistus. Aino oli Valosaarella. "Tänne minä kuulun, ja tänne minä jään!" Aino huusi iloisesti.
Rosanna Anttila
Olipa kerran pieni kaupunki, mutta eräänä tuikitavallisena aamuna (tai niin asukkaat ainakin luulivat) talot alkoivat kasvaa. Ne kasvoivat ja kasvoivat. Ja ne kasvavat vielä tänäkin päivänä. Eivätkä koskaan lopeta. Asukkaat ihmettelevät. Jotkut ovat jopa vihaisia. Ja kaikki ihmettelevät miksi talot kasvavat. Eikä kukaan tiedä sitä.
Idaliina Kuusisto
Olipa kerran kaupunki. Siellä oli paljon miehiä ulkona, koska yksi mies oli kutsunut heidät paikalle. He olivat juuri lähdössä, kun he huomasivat, että väriä oli tulossa. He hämmästyivät todella paljon.
Idaliina Kuusisto
Yhdellä kummituksella, joka on oikeasti ihminen. Sillä on pissahätä ja sen nimi on Pertti Peltonen. Heillä on salaovi lattiassa. Siellä he voivat ottaa lakanan päältään. Siellä he syövät, nukkuvat. En voi kertoa kaverini kummituksen juttuva enempää.
Laura Laukkanen