Musiikillisia tulkintoja mm. sääennusteista ja pörssikursseista
Musiikki on kuin cheerleading-tyttöjen huuto: I-L-V-E-S! Musiikista kuuluu paremmin kaikki soittimet ja laulajan laulu, jos sitä kuuntelee kovalla. Tai voisihan sitä verrata vanhaan Seppälän mainokseen, jossa laulettiin: R-A-K-A-S, kulta kultasein... Laulu on rytmikästä, ei kuitenkaan tangoa. Bongo-rummun soitto kuuluu hyvin. Suosittelisin kaikenikäisille, ja juuri ratsastusta katsoessa katsomosta tämän musiikin soidessa, tunnelma olis täydellisen keskittynyt.
Siri Hellsten
Kopoti kopoti kopi
ratsastaja puraisee kieltään
uljasta hevosta katsoo koko hovi.
Kieli kipeä,
tunnelma kepeä.
Pipistä kannata mieltään
pahoittaa ei.
"Hei, hei, hei"
Hiljaisena musiikki soi.
"Voi, voi, voi"
Ratsu mokasi kisansa
Ratsastaja heitetään pois.
Siri Hellsten
Musiikki on kuin tuhatjalkainen, joka juoksee pakoon hidasta kastematoa. Tuhatjalkainen juoksee niin kovaa, että sen jalat vain vilahteleva loputtomina katsojan silmissä. Musiikki on nopeaa. Se vilahtaa kuulijan korvan ohi ennen kiin iskeytyy sadasosasekunniksi korvan pohjimmaiseen sopukkaan. Se on vaihtelevaa, mutta silti koko ajan samaa. Yhtäkkiä kuuuu norsun lohduton karjaisu, sitten lyhyet sormet juoksevat näppäimistöllä, kunnes marakassien voimakkaat lyönnit tasaavat ja nitovat koko hetken yhdeksi tiukaksi paletiksi, joka hetken kuluttua räjähtää kuin hallitsematon atomipommi. Taustalla soi koko ajan tasainen flyygelin kosketin: dink, dink, dink... Sekä jymisevä basson dong, dong, dong... Kahden soittimen päälle kasautuu tuhatkunta karmivaa ääntä, mitkä vaihtelevat yllätyksellisesti. Järjetön musiikki ajaa kuulijan rotkon reunalle, jolta hän tippuu, mutta ei koskaan tipahda pohjalle.
Tuhatjalkaisen hento jalka hukkui
Sen äiti pois nukkui
Tuhatjalkainen katseli haikeana merta
Kun sen silmät valuivat verta
Tuhatjalkaisella oli haikea mieli
Siltä katkesi suloinen kieli
Tuhatjalkainen itki
Se kitalaellaan maitoa litki
Tuhatjalkainen omistautui Nevadalle
Se jäi auton alle
Eikä aurinko noussut enää.
Marianne Aro
Se oli kuin bambin röyhtäys. Yhtä hento ja samalla iljettävä. Siitä tuli myös mieleen mun kaverin siskon kaiman nokkahuilun soitto. Täynnä soraääniä. Ääänen kuuli yhtä hyvin kuin olisi kuunnellut rusakon kuorsausta. Sävellyksen kruunasi rummun nuijiminen lekalla. Josta tuli mieleen kouluruokailu. Niin ja tietenkin ehdottomasti paras kohta oli kun yksi sahanvinguttaja rupesi laulamaan laulua hevosesta, josta tuli mieleen jääkiekkokatsomo maalin jälkeen.
Kukkakedon yllättäin korvaa korpi
Siellä ei ole mitään paisti koirankoppi
Maailma muuttuu, kuolee ja pilkkaa
Mutta minä vain nuolen hikistä nilkkaa.
Loppu on lähellä, mitä siitä
Vähän niinkuin syödessä kärpästä
Kirahvit, norsut, virtahevot vaipuvat horrokseen
Silti minä niitä yritän vain...
Eero Fabrin
Eläinkaupan yläpuolella oleva kello kilahtelee. Askeleita ja eläinten ääniä. Taustalla kuuluu tilulilu-ääniä. Tämä musiikki sopii parhaiten ihmisille, jotka ovat kärsivällisiä, koska vasta lopussa siinä on jotain mielenkiintoista. Alussa tämä laulu on niin karmiva, että sain kylmiä väreitä, mutta loppua kohti se parani niin, että viimeisellä minuutilla sitä olisi voinut jopa kuunnella.
Tässä laulussa tuntuu siltä, että eläimille olisi opetettu laulua, kun koiran haukku ja kissojen miu'unta olivat ihan nuotissa. Kun pistän silmät kiinni ja kuuntelen, näen eläinkaupan eläimet tanssimassa.
Tämä kappale sopii hyvin ihmisille, jotka haluavat rentoutua. Se on hyvin rentouttavaa. Jos on hyvin hermostunut työasioista, niin voi panna tämän soimaan ja silmät kiinni. Tuntuu kuin hermostuneisuus valuu pois.
Koira hyppi kahdella jalalla, kengurun tapaisesti. Kissa mouruaa tasaisesti. Sillä välin kun omistaja keittää kahvia pienet metsinkäiset tanssivat ilmassa ja näyttävät kultaiselta pölyltä. Tuntuu, että se olisi musiikkia, jossa lentäisi tuhansien kilometrien päähän, riippukeinuun lammen rantaan, koivujen suojaan. Haluan nukahtaa.
Loviisa Halttunen
Loputtoman pitkä kappale. Basson tasainen dumb-dumb. Dum-dum-dumbadumbadum-dum-dumbadumba-dum... Alku on lupaava. Hiljainen, huoleton. Sitten jysähtää. Sitten hiljenee ja loppuu kuin seinään. Kappaleessa ei ole juonta. Siihen on liki mahdotonta sovittaa sanoja ja se ei yllätä. Ehkä se on tässä ideana: Tylsistyttää kuulijat näännyksiin, minkä jälkeen kaukosäätimen pattereiden vaihto on suuri seikkailu.
Tai
Klassista musiikkia. Alkuun rauhoittavaa ja rentouttavaa, eräänlaiseen nirvanaan ja hyväuskoisuuteen tuudittavaa pianoa ja viulua. Triangeli helähtää. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen mukaan liittyy basso, sello, huilu, harppu ja rummut. Kuulostaa myrskyltä. Pahaenteistä. Musiikki hiipuu, jysähtää ja tauko, jysähtää, tauko jne. Seuraa viulusoolo, joka loppuu triangelin kepeään helähdykseen. Kepeästi alkanut kappale loppuu raskaasti. Älä kuuntele, jos inhoat pitkänpitkiä, lauluttomia, kaavattomia, sekalaisia ja klassista musiikkia olevai kappaleita. Kuuntele, jos kaikki yllämainittu on mieleesi, plus että pidät eri soitinten epäonnistuneesta yhdistämisestä.
Pienempi sammakko
näyttää söpöltä
Vaan kun se avaa suunsa
epäilyt saa väistyä
Dum-dumba-dum-dumba
epäilyt saa väistyä
Kaikki luuli
milloinkaa
ei Pomppu oppis laulamaan
Dum-dumba-dum-dumba
ei oppis laulamaan.
Ronja Boman