Iik!
Kello 22.35 keskiviikkoiltana Paikka: opettajatar Lehtisen paritaloasunto, Puntakatu 4c
Asunto näytti ulospäin pimeältä. Se ei herättänyt epäilyksiä, koska rouva oli lähtenyt miehensä kanssa kahdeksi viikoksi Mallorcalle ja palaisi vasta perjantaina. Kello 22.05 tehtiin kuitenkin nimetln hälytys: joku oli hiippaillut rouvan asunnossa. Paikalle saapuivat poliisipartio 14B ja salapoliisi Mirva Caprioso. Poliisipartion murtaessaovea, Mirva keskittyi etsimään johtolankoja. Ensi hätään niitä ei tuntunut löytyvän, mutta pian rouvan puutarhasta löytyi sininen, korkiton allaviivaustussi. Kun ovi oli murrettu, Mirva ja poliisit syöksyivät asuntoon. Heidän silmmiensä edessä maassa makasi eloton jukkapalmu. Sen lehdet olivat siniset ja täynnä reikiä. Neljän poliisin partion ainut nainen pyörtyi ja yksi miehistä lysähti nojatuoliin. Mirva jatkoi johtolankojen etsimistä. Tyhjästä asunnosta löytyi herra ja rouva Lehtisen tavaroiden lisäksi mustat crocksit, tussin korkki ja Sampo-pankin avaimenperä. Puolen tunnin kuluttua Mirva oli yksin asunnossa. Poliisit olivat lähteneet saatuaan hälytyksen ryöstöstä. Mirva kuulusteli Lehtisten naapureita ja teki päivänselvän päätelmän kasveista pitävän pariskunnan palkitun jukkapalmun turmeli pariskunnan kateellinen naapuri herra Stig. Tämä ei ollut ikinä menestynyt kasvien kannsa ja oli siitä katkera.
Murhaajan näkökulma:
Herra Stig on keski-ikäinen, kalju ja katkera mies. Hän työskentelee mikroaaltouunitehtaalla. Miten tällaisesta henkilöstä tulee jukkapalmumurhaaja? Syynä on katkeruus. Herra Stig on monesti yrittänyt kasvattaa tomaatteja itse säästääkseen rahaa, mutta epäonnistunut pahoin. Siksi hän päätti turmella viherpeukalonaapureidensa ilon ja ylpeyden, Vuoden Kasvi kilpailun voittajan kesältä 2007.
Ronja Boman
Kello on 15.47, kun salapoliisi Annikki saapuu rikospaikalle. Huone, jossa murha tapahtui, on tyhjä. Lattialla on ainoastan pelkkä pyyhekumi. Annikki raportoi vihkoonsa: pyyhekumi, tyhjä huone. Talon ympärillä sahanpurua. Annikki ottaa pyyhekumin käteensä, ottaa taskustaan suurennuslasin ja alkaa tiirailla sen läpi pyyhekumia. Kumissa on reikä ja sitä on käytetty, mutta mihin? Annikki raportoi taas: Pyyhekumi on ollut murhaajan taskussa, reiässä on ollut kalanmaksaöljypilleri. Murhaaja on antanut kumin uhrille joka on pistänyt sen suuhunsa. Hetken päästä uhri on sylkäissyt kumin pois, mutta pilleri on jäänyt hänen suuhunsa. Hän on puraissut sitä ja huomannut olleensa pahasti allerginen kalanmaksaöljylle ja kuollut siihen paikkaan. Sitten katala kalanmaksamurhaajaon raahannut uhrin pois. Pyyhekumi on jäänyt lattialle uhrin sylkäistessä sen suustaan.
Murhaajan näkökulma:
Murhaaja on pormestari Pösö. Hän oli tulossa vierailulle ystävälleen kyseiseen taloon. Hän näki ystävänsä ja myös tämän poikaystävän Jaken. Hän oli itse tulossa juuri kosimaan ystäväänsä ja suuttui salarakkaalle ja ystävälleen, entiselle ystävälleen rouva Masalalle. Pösöllä ei ollut aikaa ostaa sormusta rouva Masalalle, joten hän oli tullut kosimaan ystäväänsä kalanmaksaöljykapselin kanssa. Sahanpurut olivat talon ympärillä siksi , koska siitä oli kaadettu pensaita. Rouva Masala ja Jake olivat sisällä piirtämässä. Pösö hiipi taloon sisälle hiljaa ja vangitsi kellariin Jaken, rouva Masalan hän vei kotiinsa. Sieltä heidät sitten löydettiin.
Siri Hellstén
1. murha
Kaksi miestä juoksee eteenpäin. Toinen ajaa toista takaa. Etummainen pysähtyy ja lyö vastustajaansa ranteella. Siinä oleva kello murtaa takaa ajajalta nenän. Lyöjä tajuaa kellon olevan veressä. Poliisit tulevat. Murhaaja vetää rannekellon kädestään ja viskaa sen pusikkoon ja ryntää pois. Eräs mies pysäyttää tämän. Pakenija vetää esiin toisen rannekellon ja kuristaa sillä edessä seisojan. Sitten hän piiloutuu. "Vitja", poliisi karjaisee.
2. murha
Vankikarkuri potkaisee poliisin valtavaan pesukoneeseen ja laittaa sen päälle. Unpuplum pulipulipuli, uik, uik, uik! Poliisi vinkuu pyöriessään vaatteiden seassa. Murhaaja alkaa sääliä ja vetää poliiisin pois koneesta . Poliisi vetää henkeään haukkoen sukkia nenästään. Vankikarkuri laittaa poliisin nopeasti astianpesukoneeseen. Nyt sitä ei tarvitse katsella.
Murhaajan näkökulma:
Vankikarkuri James Bond on katsellut liikaa elokuvia. Sen takia hän murhaa ihmisiä. Tällä on valtavankokoiset silmälasit ja vapaa-aikanaan hän nauraa mielipuolisesti: muahhahhaa! Toinen muurhaajista on juoppo joka joutuu aina tappeluun, koska tällä on metrin pituinen nenä.
Nooa Jerkunen
Saavun murhapaikalle valkoisella Porchellani, joka maksoi 7 euroa. Salapoliisina palkkani ei ole mikään maailman suurin, mutta ehkä tänään saisinkin jokakertaisen purukumityynyni ja 2 euroseni sijaan vaikka sadan euron shekin. Murhahuone kylpee sinisenä auringottoman iltapäivän valossa ja keltaisena lattialla lojuvista oksennuksista. Keskellä huonetta makaa uhri kuolleena – hetkinen, hänhän elää. No, en tahdo menettää palkkaani, joten kaivan esiin pistoolini ja ammun uhria otsaan. Uhri vaikenee heti. Uhrin vieressä silkillä vuoratulla tuolilla on tyhjä kalanmaksaöljykapselipurkki. Jokaisen nuoren itsemurhaa suunnittelevan unelma. Joku oli selvästikin juossut sisään auki olleesta ovesta ja tunkenut tämän nuoren naisen kurkkuun vihreän niljakkaanmakuisen kapselin ja hypännyt ikkunasta ulos odottavan helikopterin kyytiin. Katson uhrin kauniita, kuoleman – vieläkö hän elää?! Hän nousee! Hän elää! HäN ON ZOMBI!!!" Juoksen henkeni edestä ulos huoneesta ja – herään kuvitelmistani, kun kollgani töytäisee minut hereille käskien minun jatkaa luuttuamistani.
Murhaajan näkökulma:
Hyvä on. Olin kiikissä. Minä olin murhannut tytön, josta myöhemmin tuli
minua jahtaava zombi. Minä, joka sain jutuistani palkaksi vain purukumityynyn
ja kaksi euroa, olin juossut sisään asunnon aukiolleesta ovesta ja pakkosyöttänyt
uhrille kuolettavanmakuisen kalanmaksaöljykapselin ja hypännyt ikkunasta ulos
odottavaan pakokopteriin. Minulla oli murhaan hyvät syyt:
1. Tarvitsin rahaa.
2. Murhaaminen on kivaa.
3. Uhri oli ollut minua parempi koulussa.
Mutta koska kaikki luulevat, että tapoin ihmiskuntaa uhanneen zombin, saankin
linnatuomion sijaan presidentiltä urhoollisuusmitalin.
Anniina Lehtonen
Eräänä kaikkea muuta kuin kauniina päivänä joku hemmo löusi ruumiin keskeltä metsää. Ainoa johtolanka oli 279 sukkapuikkoa . Puistosta ei löydetty sormenjälkiä, jos niitä kaikkia 1395 jälkeä ei lasketa. Tilanne ei ollut helppo ratkaista. Ensin piti selvittää miten hemmo oli murhattu ja sitten kuka murhaaja oli. Tilanne ei ollut helppo ratkaista. Murhatyyliveikkauksia oli monia, tässä ovat uskottavimma: puikoissa oli yrietty tehdä pitkä putki ja tökkiä sillä uhria kantapäähän, koska murhaaja saattoi ajatella, että tämä oli Akilles. Vähän huonompi ehdotus oli, että kepit oli ängetty uhrin suusta sisään. Olen vahvasti kantapääselityksen kannalla.
Murhaajan näkökulma:
Kun lopulta sain murhaajan käsiini ja olin kuulustellut hänet, vein muisitinpanot pomolleni. Näin niissä luki: Erkki Penalius tunnusti murhanneensa: no jonkun hemmon keskellä oli hyvää keksiä. Hän murhasi hemmon, koska hänellä oli nälkä ja hän halusi tuota erittäin hyvää keksiä.
Eero Fabrin
Etsivä Katku saapuu pimeälle murhapaikalle sinisen polkupyöränsä kyydillä kello 5.35. Hän napittaa ruskean takkinsa ja ottaa suurennuslasin esiin. Murhattu on lihava rouvahenkilö. Hänellä on päällään punainen jakku. Katku tutkii ensimmäisenä uhrin varpaita. Hänen vasemmasta jalastaan löytyy liikavarpaita. Katku sattuu vahingossa vilkaisemaan rouvan kasvoja ja kavahtaa taaksepäin. Rouvan kasvot ovat kalpeat ja hänen silmänsä ovat auki. Katku alkaa tutkia rouvan kasvoja ja havaitsee yllättävän paljon nenäkarvoja. "Ohooh, tätä on tutkittava tarkemmin. Kello 5.58 Katku pyöräilee kotiinsa murhattu henkilö ritsillään. Kello 11.06 Katku alkaa tutkia rouvan kasvoja. Hän kaivelee tämän nenää etsien karvaa, joka voisi päästä Guinnesin ennätystenkirjaan. "Ohooh" hän huudahtaa. "Sokeria…" Katku kaivaa uhrin nenästä sokeripalaa ja tutkii sitä sormiensa välissä. "Mielenkiintoista" Katku potkaisee rouvan mahaa ja tämän suusta lentää tusina sokeripaloja huoneen halki. "Ohooh, tässäpä hienosti suunniteltu murha". Kello 12.10 Katku toteaa murhavälineen olleen sokeripala ja murhaaja oli selkeästi sokeripalamummona tunnettu kateellinen vanhus.
Murhaajan näkökulma:
Sokerimummo on kateellinen ja katkera 80-vuotias vanhus. Hän kuljettaa taskussaan aina sokeria, koska ajattelee sen tuovan onnea. Sokerimummo kulkee ruskeissa hajonneissa vaatteissa ja on hyvin köyhä. Kun hän oli maagisella sokerinpalavaelluksella, häntä vastaan tuli hienostunut rouva. Sokerimummo kiivastui, kun huomasi rouvalla olevan sokeria valkeammat hampaat ja kaatoia tämän maahan laulaen: "Tämä on murha, sokeri ei ole turha" –laulua ja tunki rouvan nenän ja suun täyteen sokeripaloja ilkeästi käkättäen.
Marianne Aro
Olemme nyt Sveitsin Alpeilla. Täällä on murhattu mies mystisesti lumipallolla. Miehen päälle on tiputettu 3 kerrostalon kokoinen lumipallo. Murhaajaa ei ole vielä löydetty, mutta mysteeri on se, että kuka, tai pikemminkin mikä, on tiputtanut niin ison lumipallon miehen päälle. Hajoitimme sion ja jäisen lumipallon ja löysimme ratkaisevan johtolangan. Lumipallosta löytyi täi. Nyt tiedämme, että maailmassa on 5 miljardia ihmistä, joilla on täitä. Joten meidän on nyt vain käytävä kaikki ne ihmiset läpi.
Murhaajan näkökulma:
Löysimme murhaajan! Hän oli pieni tiedemies nimeltä H. Ullu.
Nut annamme hänelle puheenvuoron:
- No tota nääs se murha nääs tapahtu silleen nääs kun nääs se
lumipallo nääs asetettiin nääs paikkaan 6 nääs se lensi nääs
paikkaan x ja nääs teki nääs lumivyöryn ja nääs sitten nääs
se lynttäs sen äijän, nääs. Onko nääs kysyttävää?
- No on! Miksi teit sen
- No nääs sen takia nääs, että tääs testasin semmosta nääs
vekotinta, jolla mä nääs tuhoon maapallon nääs...
- Ihan miten vaan, no niin lähetys loppuu just... NYT.
Toni Lehtonen