Jos en saa purkaa ajatuksiani
surujani, murheitani
en saa olla tunteellinen mies
tulen katkeraksi, menen rikki
sanat tulvivat suustani
joki joka vapautuu jäästä
virtaa vapaana ja raikkaana.
Jos en saa purkaa tekojani
pyytää anteeksi
ei ole kohta ketään
joku on vain ihminen
kukaan ei merkitse mitään.
Jos en saa sanoa sanojani
peityn harmauteen
en muista mitä on
kun joku oikeasti tarkoittaa
sitä mitä sanoo.
Minä rakastan sinua.
Tuuli Räsänen
Messukylän sanataidepaja
Hän käveli pihan poikki. Mistään ei kuulunut musiikkia. Kaikkialla oli ihan hiljaista. Ohikulkijat olivat kaikki naisia. Yhtään miestä ei ollut näkyvissä. Ikkunoissa ei ollut verhoja, ja hän näki yli 50-vuotiaan läskin naisen vaihtavan vaatteitaan.
Aina oli valoisaa, yötä ja unta ei ollut ollenkaan. Hetket, joina hän ei tympeänä kävellyt ympyrää, olivat kuolettavan tylsiä. Ruskea maa ja puuttomat puut ympäri vuoden. Lehtikioskien hyllyillä ei näkynyt muuta kuin naisten lehtiä. Cosmopolitan puuttui, se ainut, jonka hän olisi halunnut ostaa. Hän kaipasi juustokakkujen tuoksua ja valmiskahvia. Mutta täällä kukaan ei kaivannut niitä hänen kanssaan.
Iina Runsas
Messukylän sanataidepaja
Robert kävelee valtaväylällä ja katselee ympärilleen. Kaduilla on autiota. Hän vierastaa tyhjiä katuja vieläkin, kahden vuoden kuluttuakin. Niissä on jotain varoittavaa, niin kuin viidakossakin, kun lintuparvet lähtevät yllättäen lentoon, voi aavistaa vaaran. Eläimiä tässä kaupungissa kuitenkin on, mutta ne ovat myrkyllisiä, vesikauhusia tai muuten aggressiivisia. Parempi ilman niitä. Viimeksi pari viikkoa sitten Robert näki yhden pikkupojan harhailemassa kaupungin kaduilla, mutta enää toiste Robert ei häntä nähnyt. Eikä näkisi. Ehkä parempi niin.
Viime talvi oli hirveä, pakkasta Robertin oman arvion mukaan yli -30°C. Mittareita ei helposti löytänyt. Robertin varpaat olivat paleltuneet ja kaksi oli kuollut. Oli kestänyt pitkään, että hän oli oppinut kävelemään kahdeksalla varpaalla. Nyt oli kuitenkin kesä ja polttavan kuuma. Vettä oli vaikeaa saada kuivassa kaupungissa, sillä putkistoissa oli hometta, eikä vettä enää puhdistettu.
Robert kuuli jostain etäältä huutoja ja juoksi hiljaisin askelin erään pilvenpiirtäjän ovesta sisään ja piiloutui hissikuiluun odottamaan.
Heidi Nevala
Messukylän sanataidepaja
Kiviset talot iskivät minua vastaan astuessani pääkadulle. Kadulla on hiljaista, hautausmaallakin on äänekkäämpää. Ihmiset kävelivät ilmeettöminä pitkin pimeää katua ja niiden perässä surraa silmä. Yhtäkkiä läheinen talo räjähtää kappaleiksi. Sieltä rynnäköi ilmeettömiä sotilaita ja silmieni edessä yksi niistä kaatuu maahan luodinreikä otsassaan. Kaatunut sotilas nousi kuitenkin pystyyn ja jatkoi taistelua. samalla kuului jyrähdys, ja maa repesi. Sieltä nousi hurrikaaneja ja tulivuoria, sekä mahtava melu. Juoksin hävitystä pakoon ravintolaan. Vilkaisin ruokalistaa jossa luki vain yksi sana: pinaattikeitto. Peräännyin talosta ja pitkin pääkatua. Jalkani tapasi tyhjää ja putosin.
Miika Isoviita
Messukylän sanataidepaja
Saukko, oikealta nimeltään Votka Harris käveli lumen täyttämää katua pitkin. Joka puolella näkyi vain punaista ja mutterien täyttämää lunta. Jälleen kerran ihminen ja robotti olivat ottaneet yhteen.
Saukko käveli siltaa pitkin kohti Tampereen keskustoria. Kuului ammuskelua, peltien paukuttamista ja epämääräisiä huutoja.
Keskustorin laidalla oli maan johtajan oma palatsi. Saukko tunsi inhonväreet selässään. Johtajana toimi Paris Hiltonin sukulainen, Kelly Hilton. Kelly oli bileprinsessa, eikä häntä kiinnostanut politiikka, saati maansa hyvinvointi ollenkaan. Kelly biletti päivät ja yöt ja uusimmasta Katso! -lehdestä sai aina lukea pikkuprinsessan känneistä tai huumekokeiluista.
Saukko heräsi mietteistään kuullessaan jälleen ammuskelua. Tampere oli maailman suurin hautausmaa. Saukko käveli Anttilaan ja huomasi suuren kyltin: "Itsekoottavia lapsia, vain 5€ / kpl! Norm. hinta 9,90€". Saukko huokaisi pitkään. Nykyaikana lähes 98% lapsista olivat koottuja robotteja.
Saukko meni ruokaosastolle ja katseli virvoitusjuomia. Pullojen etiketissä oli pienellä präntillä huomio: "Neste saattaa sisältää virtsaa." Roboteille ihmisen virtsa oli käymistärkeää. Virtsa oli roboteille sama asia kuin bensa autoille. Ilman sitä ne eivät käynnisty. Saukkoa inhotti ajatus juoda toisen virtsaa, jotenka hän päätti lähteä levyosastolle.
Levyosastot olivat täynnä pelkkää räppiä, tanssimusiikkia, sekä erilaisia iskelmä biisejä. Kellyn johdosta rock ja metalli olivat kiellettyjä musiikkityylejä, jotenka esim. Black Sabbathin ja Rammsteinin levyjä sai enää pimeiltä markkinoilta. Joku kopautti Saukkoa olkapäähän. Saukko kääntyi ja näki tuntemattoman näköisen robotin.
"Sinäkö kirjoitit jutun ihmisten paremmuudesta Tieteen kuvalehteen?" robotti kysyi haastavasti.
"Kyllä...", Saukko huokaisi ja yritti paeta.
Robotti kohotti pistoolia, sanoi: "See you in hell", ja ampui Saukon kuoliaaksi.
Stina Hiltunen
Messukylän sanataidepaja
Hänen silmissään vilkkuivat punaiset liikennevalot. Hän odotti niiden vaihtumista. Ne eivät vaihtunet. Ylitettyään kadun kävelemällä punaisia päin, hän jatkoi matkaansa kohti nakkikioskia.
- Yksi uunimakkara, kiitos.
Tumma nainen ojensi hänelle makkaran, joka oli sinapin peitossa.
- En pyytänyt sinappia.
- Et taida olla täältä päin.
- En.
- Täällä makkaraa ei saa ilman sinappia.
Sitten nainen katosi luukulta. Ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa. Hän käveli puistoon. Kaikki puiston penkit olivat varattuja. Ihmiset vatin istuivat niillä jalat ristissä ja katsoivat eteensä.
Hän ei päässyt yhdellekään penkille. Hän heitti puolet sinappimakkarastaan erään penkin viereiseen roskikseen. Kukaan ei kiinnittänyt häneen huomiota.
Hän jatkoi taas matkaansa ja löysi kirjaston. Hän astui kirjastoon, mutta sen kaikki hyllyt olivat tyhjiä. Hän juoksi vielä ulkonakin niin kauan, kunnes näki vihreät liikennevalot. Silloin hän tiesi olevansa kaukana tuosta oudosta kaupungiosasta.
Marleena Alarautalahti
Messukylän sanataidepaja