Rouva Jokinen soittaa hätääntyneenä poliiseille. Jokisen avomies, Jarkko, tulee katsomaan.
"Mitä on tapahtunut?" Jarkko kysyy.
"Minun mopsini. Minun oma mulkosilmä, makkarapossu, kikkurahäntä, apinannaama, kyynelkaasu, on murhattu!!!" R. Jokinen huutaa ja hyppää miehensä syliin.
He seisovat hiljaa varaston edessä ja kuulevat poliisien tulevan. Jarkko katselee mopsin ruumista tarkemmin ja huomaa sen suuhun ängettyjä paperipalloja. Joku vetäisee Jarkon pois.
"Tees tilaa, lihapulla", koppavan näköinen nainen sanoo sinisessä puvussaan. "Jaa että ihan tää sika ois tapettu. HAH! Big deal. Meen lounaalle... Ties vaikka susi tullu ja syönyt", poliisitar sanoo ja lähtee pois.
Jokisen rouva katsoo järkyttyneenä tilannetta ja alkaa jälleen itkeä. Jarkko päättää ottaa asian hoitaakseen. Ensimmäiseksi hän haastattelee R. Jokisen poikaa.
"Voi kamalaa. Milloin tämä tapahtui?" Jokisen poika voivottelee samalla, kun kaataa maitoa tyttärelleen. "Viime yönä olin kyllä ihan kotona. Vaimoni tosin käski laittamaan ulkoportin kiinni noin kello yksi yöllä", Jokisen poika selittää.
Jarkko hymähtää ja menee Marttakerhon pj:n, Liisan puheille. "Varmaan joku muukin halusi ihanan mopsiturkin kuin minä! Sitä paitsi, suunnittelin itselleni uutta turkkia", pj. Liisa selittää ja osoittaa pöytäänsä, joka on täynnä paperipalloja.
"Mitäs nuo pallot..?" Jarkko kysyy ja ottaa yhden sellaisen käteensä.
"Äh, ne ovat vain pilalle menneitä suunnitteluja, joita en ole heittänyt vielä roskiin." pj. Liisa selittää.
Jarkko hymähtää ja menee viimeisen epäillyn, naapurinsa Pentin luo.
"Haha! Saikin mokoma puhuva karvamakkara heittää veivit!" Pentti naurahtaa samalla, kun virittelee akustista kitaraansa.
"Minä nautin hiljaisuudesta..."
Jarkko päättää kuitenkin kysyä, missä Pentti oli viime yönä.
"Noh, aletaanpa sitä lähentelemään", Pentti naurahtaa ja luulee olevansa hauska. "Nukkumassa tietenkin, pökäle!"
Jarkko mumisee jotain vastaukseksi ja häipyy paikalta. Samalla, kun hän astuu Pentin ovesta ulos, Jarkko kuulee Pentin puhuvan: "Joo, se utelias nalle häipy. Mul ois nää sakset ny täs. Nää on täynnä näitä vaaleit karvoi, eikä ne sit oo musta."
Jarkolla välähtää, sillä hän muistaa mopsin turkin. Sitä oli leikelty. Jarkko palaa varastolle ja huomaa mopsin hävinneen. Jarkko tutkii vielä tapahtuma-aluetta. Hän huomaa haravan, joka on veressä. Olisiko Pentti käyttänyt sitä apunaan? Se ei olisi ollut mahdollista, sillä varaston ovi oli lukossa, ja jos ikkunat oltaisiin hajotettu, olisi Jarkko herännyt. Tapaus käy Jarkon mielestä mielenkiintoiseksi. Jarkko menee sisälle taloonsa ja päättää ottaa kylvyn. Kylpyhuoneessa hän kuitenkin huomaa naisensa arvokkaan minkkiturkin, jossa on kuivunutta verta.
"Mirtsu!" Jarkko huudahtaa älytessään rouvansa olevan murhaaja. Jarkko ottaa haravasta sormenjäljet sekä dna:n turkiksesta. Sormenjäljet ovat Jokisen ja dna mopsin. Jarkko soittaa poliiseille, jotka vielä varmistavat todisteet. Rouva Jokinen pidätetään, vaikka hän vannoo olevansa syytön. Pj. Liisa näkee tapahtuman ja päättää tulla kysymään Jarkolta: "Olisko se mopsin ruumis tallella? Aattelin sitä turkkia vaan..."
Stina Hiltunen
Messukylän 13-16 -vuotiaiden sanataidepaja
Varhain keskiviikkoaamuna pastori Williams käveli syrjäisellä kujalla. Hän oli menossa kirkolle valmistelemaan jumalanpalvelusta. Kujalla oli hämärää, mutta jo kaukaa hän näki maassa makaavan hahmon. Hänen mielensä teki jättää ruumis oman onnensa nojaan, mutta ei hän voinut ammatissaan tehdä niin, pappien maine kärsisi taas. Hänen moraalinsa oli ehkä normaalia löyhempi, sillä ainoa este ruumiin jättämiselle ja omien käsiensä pesulle jutusta, oli ura, ei suinkaan omantunnon tuskat tai mielenrauha...
Williamsia palelsi, aamuinen kuja ja työvaatteet eivät lämmittäneet syksyisellä säällä ja ruumiin löytäminenkin vapisutti häntä. Hänen sormensa tärisivät hänen valitessaan hätänumeroa.
Nuorella komisario Silja-Tuulialla on tapana herätä vasta puolilta päivin, mutta töiden kutsuessa hän heräsi mielellään jo ennen kuutta päästäkseen rikospaikalle ensimmäisenä, niin tänäkin keskiviikkoaamuna. Hän nousi nopeasti ylös, puki työvaatteet ylleen ja laittoi hiukset tiukalle nutturalle. Hän otti jääkaapista mukaansa syömistä ja hyppäsi autoonsa. Silja-Tuulia ei tällaisissa tilanteissa paljon nopeusmittaria vilkuillut, vaan kaahasi rikospaikalle niin nopeasti kuin suinkin uskalsi. Hän ehti rikospaikalle ensimmäisenä. Hän jätti auton käyntiin, vilkut ja valot päälle, jotta synkkä kuja olisi edes vähän valoisampi.
Silja-Tuulia nousi autosta ja katseli ympärilleen, tarkkaili ympäristöään ja painoi mieleensä yksityiskohtia. Monen metrin päässä uhrista seisoi vanhahko mies kivettyneenä paikoilleen. Silja-Tuulia puhutteli miestä yrittäen saada äänensä kuulostamaan mahdollisimman vakaalta ja rauhalliselta.
Pian paikalle ehti poliisipartiokin. Kuja saatiin valaistuksi ja kuvatuksi ja ruumista voitiin alkaa tutkia.
Silja-Tuulia komensi poliiseja viemään pastorin poliisiasemalle odottamaan kuulusteluja. Paikalle oli virrannut jo enemmänkin partioita ja hän saattoi alkaa jakelemaan ohjeita muille. Hän itse meni ruumiin luokse ja laboratorion väen tehdessä ensimmäisiä tutkimuksiaan, hän pohti uhrin asentoa ja vammoja. Uhri oli ilmeisesti kuollut yhdellä iskulla, mutta kuka sen iskun oli antanut ja millä...
Hetken kuluttua konstaapeli Tuominen löysi ensimmäisen johtolangan. Rikospaikalta kujan toiselta puolelta löytyi ehtoollismalja. Silja-Tuulian päässä raksutti. Uhrin löytäjä oli pastori, ja ehtoollismalja sopisi oivallisesti murha-aseeksi. Hän päätti lähteä poliisiasemalle kuulustelemaan pastori Williamsia itse.
Williams istui kuulusteluhuoneen pöydän äärellä Silja-Tuulian tullessa paikalle. Hän napsautti nauhurin pyörimään ja istuutui.
- Miksi olit ko. kujalla tänä aamuna kello 5.30? Silja-Tuulia aloitti.
- Olin työmatkalla. Halusin mennä ajoissa kirkolle valmistelemaan jumalanpalvelusta.
- Onko uhri sinulle tuttu? Silja-Tuulia hiillosti näyttäen uhrin kuvaa. Williams järkyttyi nähdessään kuvan, sillä pimeässä hän ei ollut tunnistanut miestä.
- Kyllä, hän on Roger Smith... Varsinainen jumalanpilkkaaja! Rippituoliinkin tuli vain kerskumaan naisseikkailuillaan! Nyt on kyllä mies lähtenyt kuumaan paikkaan, tuonne alas... Sinne hän kuuluu, on kyllä paikkansa ansainnut.
Silja-Tuulia upposi ajatuksiinsa hetkeksi. Pastori Williamsilla olisi ainakin hyvä motiivi.
- Miksi sinun ehtoollismaljasi oli rikospaikalla?
- En tiedä... Oliko se? Ei minulla edes ollut sitä mukana! Pastori kiivastui.
- Siellä se nyt kuitenkin oli. Meillä on aihetta epäillä sinua Roger Smithin murhasta, todistusaineiston ja omien kertomustesi perusteella. Olet täällä säilössä ainakin pari päivää. Palataan asiaan.
Silja-Tuulia uskoi saaneensa selville oleellisimman ja jätti pastorin toistaiseksi vartijoiden hoiviin.
Seuraavana päivänä Silja-Tuulia löysi uuden johtolangan. Uhrin vaatteista oli löytynyt ainesosia, joita oli ollut erikoiskurkkupastilleissa, joita sai vain reseptillä ja jotka oli suunnattu laulajille. Haastateltuaan Roger 'Panda' Smithin omaisia ja ystäviä, työkavereita ja muita tuttavia sekä tutkittuaan miehen puhelin-, luottokortti- ja muita tietoja, Silja-Tuulia sai selville, että Smithillä oli ollut salasuhde naimisissa olevan oopperalaulajan kanssa. Smithin rakastajana hänellä ainakin olisi ollut motiivi murhaan. Hän olisi tietenkin halunnut suojella avioliittoaan. Se oli selvää ilman haastatteluakin. Kurkkupastillitkin vain täydensivät asiaa, sillä laulajan lääkäriä haastattelemalla ja lain määräystä hyödyntäen oli selvinnyt sekin, että naisella oli resepti ko. pastilleihin. Silja-Tuulia antoi määräyksen hakea oopperalaulaja talteen, jotta häntä voitaisiin kuulustella. Joku muu saisi aloittaa, sillä hänen pitäisi käydä rikospaikalla.
Kujalla oli aivan samannäköistä kuin edellisellä käyntikerralla, mitään ei oltu muutettu, vain ruumis oli kannettu pois. Tilalle oli vedetty teipit, joista näkyi uhrin asento. Silja-Tuulia halusi katsoa tapahtumapaikkaa eri näkökulmasta, korkeampaa. Kujalla oli roskapönttöjä, joita pitkin saattoi hyvin kiivetä ylös ja kujan päädyssä olevan muurin yli. Silja-Tuulia tajusi ylös kiivetessään, että se oli ainoa mahdollinen reitti surmaajalle. Koska uhri oli ollut kävelemässä kujan toisesta päästä tännepäin, oli murhaajan täytynyt olla odottamassa kujalla, isku oli annettu edestäpäin. Valvontakameroissa kadun puolelta ei ollut näkynyt muita kuin Smith.
Kiipeäminen muurille otti kuin ottikin koville Silja-Tuuliallakin, miten vanha pappi olisi kiivennyt muurille? Ei mitenkään, pitäisi soittaa laitokselle ja pyytää pappi vapaaksi, näyttöä ei enää ollut tarpeeksi. Oopperalaulajalla oli alibi, hänen aviomiehensä vakuutti tämän olevan kotonaan kyseisenä yönä. Heidän liitolleen oli käynyt hivenen huonosti kuulustelujen johdosta, sillä mies kuuli suhteesta vaimonsa ja Smithin välillä...
Silja-Tuulia pudottautui turhautuneena muurin toiselle puolelle. Epäillyt olivat osoittautuneet turhiksi. Täytyisi aloittaa alusta taas. Muurin toisella puolella näytti siltä, että sieltä ei olisi etsitty johtolankoja ja todisteita ollenkaan. Miten sellainenkin voi olla mahdollista. Silja-Tuulia oli juuri selittänyt alaisilleen, että kaikki pitää tutkia, mitään ei voi ohittaa ja tässä sitä taas oltiin...
Silja-Tuulia harppoi hetken edes takaisin. Hänen kenkänsä kolahti maassa lojuvaan jakoavaimeen. Hän melkein kiljaisi riemusta nähdessään jakoavaimessa olevan verta. Silja-Tuulia otti muovipussin ja laittoi jakoavaimen sinne. Sitten hän lähti ajamaan laboratorioon. Hyvin pian selvisi, että veri oli uhrin. Jakoavain oli nimikirjailtu "P.P."
Seuraavana päivänä Silja-Tuulia halusi käydä Smithin asunnolla. Hän kävi hakemassa avaimet laitokselta ja ajoi toiselle puolelle kaupunkia. Asunnossa haisi viemäriltä ja joka puolella oli remontin jäljiltä sotkua. Pöydällä lojui kasa laskuja ja avattuja kirjeitä. Silja-Tuulia tarttui yhteen ja luki. Kirje koski putkiremonttia, joka asunnossa oli kesken edelleen. Smith ei näköjään ollut maksanut remonttia eikä maksu ilmeisesti ollut suunnitelmissakaan.
Silja-Tuulia käveli Putki - Piper Oy:hyn ja kyseli omistajalta, Piperilta Smithin remontista. Piper tuntui selvästi hermostuvan aiheesta, ikään kuin olisi salannut jotain.
- Olitte lähettänyt Smithille uhkaavan sävyisen kirjeen. Miksi? Silja-Tuulia aloitti.
- Hän ei maksanut meidän työstämme eikä materiaalejakaan, Piper selitti vaivaantuneesti.
Silja-Tuulia veti ässän hihastaan ja seurasi tarkkaan Piperin ilmettä.
- Miksi firmanne nimikoitu jakoavain löytyi rikospaikalta ja siinä oli sinun sormenjälkesi ja uhrin verta? Turha enää yrittää valehdella, autat itseäsi eniten auttamalla meitä.
Piper kalpeni ja punastui heti perään.
- Meillä on ollut firmassa rahavaikeuksia ja velkojat kimpussamme. Smith oli meille velkaa omaisuuden eikä suostunut laillisilla keinoin maksamaan. Me oltais jouduttu konkurssiin ilman niitä rahoja. Eihän se mitään maksanut nytkään, konkurssiin mennään kumminkin..., Piper mutisi.
- Pitkän tuomionkin saat murhasta, Silja-Tuulia huomautti ja otti käsiraudat.
Heidi Nevala
Messukylän 13-16 -vuotiaiden sanataidepaja