Juu. Minun elämäni oli mukavaa ja leppoisaa siilin elämää. Minähän olin lemmikkisiili, jos et tiennyt vielä. Omistajani oli nainen, joka rakasti minua paljon. Asuin talossa, joka oli lähellä metsää. Vieressä ei ollut muita taloja, joten minulla oli rauhallinen elämä.
Kesäisenä päivänä joku talon lapsista leikki minun kanssani lattialla. Yhtäkkiä hän lähti jonnekin ja jätti minut lattialle. Sen jälkeen omistajani kulki lattialla. Hän ei huomannut minua, koska olin niin pieni, ja astui päälleni. Se oli sitten menoa.
Jatta Miettinen
Pirkkalan 9-12 -vuotiaiden sanataidepaja
Asuin koko ikäni omakotitalossa. Omistajani oli älykäs ja hänen nimensä oli Amanda. Eräänä aamuna minä olin pahalla tuulella. Amanda ihmetteli, mikä minulla on. Lähdin ulos, koska minua ei huvittanut syödä aamupalaa. Kävelin järven rantaan. Siellä oli rauhallista eikä kukaan häirinnyt. Kävelin vielä vähän matkaa ja silmieni eteen ilmestyi synkkä metsä. Minua kiinnosti mennä metsään, koska halusin tietää mitä siellä on. Kävelin metsään ja kuulin jotakin rapinaa. En tiennyt, kuka se oli. Menin varovasti vähän eteenpäin ja yhtäkkiä susi hyppäsi minun eteeni. Silmän räpäyksessä olin suden hampaissa.
Katariina Mäkelä
Pirkkalan 9-12 -vuotiaiden sanataidepaja
Elämäni oli ihana, kunpa minä voisin elää vielä siinä maailmassa. Hoitajani ruokki minua mehukkaalla salaatilla. Terraarioni vesi vaihdettiin aina, kun se oli vähänkin likainen. Mikä parasta, hoitajani ymmärsi kaiken, mitä sanoin. Mutta kerran, kun hoitajani lähti matkalle, hän antoi oman siskonsa hoitaa minua sen aikaa. Sisko antoi minulle ihan väärää ruokaa. Siihen minä kuolin. Olisin halunnut vielä toisen elämän!
Sanni Saarenmaa
Pirkkalan 9-12 -vuotiaiden sanataidepaja
Ensimmäinen hoitajani laiminlöi minua. En saanut paljon ruokaa, häkkini oli pientäkin pienempi ja sisätiloissa lentäminen oli ehdottomasti kielletty. Kun sitten kerran tein jätökseni lattialle, minut myytiin.
Uusi koti oli paljon mukavampi. Minua hoiti vanha, 70-vuotias nainen. Hän rakasti minua kuin elämää itseään, hiukan liikaakin. Kun hänet sitten passitettiin vanhainkotiin, jouduin taas kotia vaille.
Löytöeläinkoti oli seuraava pysäkki. Siellä istuin pitkään ilman ainuttakaan ystävää (ellei hoitajia ja myyjiä lasketa). Sitten, keskellä yötä, tuli muutama häirikkö meitä kiusaamaan. He tuhosivat paikan: potkivat häkit rikki ja särkivät ikkunat. Ja kun häkkini ovi aukesi, lensin vapauteen. Mutta yksi ikkuna, jota ei ollut särjetty - niin, sitä päin minä lensin kovaa. Seuraavaksi olinkin sitten täällä hautausmaalla.
Linda Mäkinen
Pirkkalan 9-12 -vuotiaiden sanataidepaja
Minulla oli aivan mahtava elämä! Sain estekisoista paljon ruusukkeita ja pokaaleja. Minut omisti eräs Elisa-niminen tyttö. Hän hoiti minua hyvin. Kun hän tuli harjaamaan minua, niin joskus saatoin karata kaurakulhoille, minkä jälkeen minua toruttiin, mutta tärkeintä oli, että sain edes vähän kauraa! Aina kun pääsin pihalle, lähdin äkkiä portilta pois. Kun minulla ratsastettiin, olin aika ovela. Tein käännöksiä, joissa ratsastajani putosi.
Eräänä päivänä minut vietiin laitumelle ja alkoi ukkostaa. Minua ei keretty hakea sisälle, ja sähkölankojen kautta salama osui juuri minuun. Siinä oli minun huono loppuni.
Jutta Sivenius
Pirkkalan 9-12 -vuotiaiden sanataidepaja
Olin hyvässä kodissa ja minua hoidettiin hyvin. Oikeastaan minua kohdeltiin tosi hyvin. Minun omistajani piti minusta hirveän paljon. Sain aina kunnon ruuan ja minua myös käytettiin päivän aikana 9 kertaa lenkillä.
Kuolemani oli traaginen. Jäin nimittäin lopetuspiikin armoille. Minun omistajani oli 9-vuotias tyttö, joka asui äidin, isän, pikkuveljen ja pikkusiskon kanssa omakotitalossa. Pikkuveli oli 2 kuukautta ja pikkusisko 2 vuotta. Mutta eräänä päivänä Lotta, minun omistajani, toi jonkun uuden ystävänsä meille, jonkun pojan. Minä purin poikaa käteen, kun hän tökkäsi minua sormella. SE OLI VAHINKO!
Ja sitten minut vietiin seuraavana päivänä eläinlääkäriin ja minut lopetettiin. Ja nyt olen hautausmaalla ikuisessa unessa. Olen ollut täällä jo kaksi vuotta, ja joka päivä Lotta käy sen pojan kanssa minun haudallani.
Hanna Westersund
Pirkkalan 9-12 -vuotiaiden sanataidepaja