Huoneeseeni ei pääse, koska se on täynnä paperipinoja. En jaksa siivota siellä, koska se ei ole huoneeni. Minulla ei ole enää huonetta ollenkaan, sillä se räjähti, kun koitin, kumpi räjähtää ensin, atomipommi vai ydinpommi. Sitä en saanut selville, koska minuakaan ei ole enää olemassa. Siellä ei ole enää raunioitakaan, joissa olennot asuisivat, sillä myöhemmin räjähtänyt ydinpommi räjäytti ne. Harmi! Eikä ole enää kohta tätä tarinaakaan, sillä tässä on itsetuhomekanismi! Sinuakaan ei ole kohta enää olemassa, josset pysty juoksemaan 20km sekunnissa. Monnbojas! Amigos!
| + | + | + | + | + |
| Tässä | Tässä | Tässä | Tässä | Tässä |
| lepää | lepään | lepää | lepäät | lepäävät |
| huoneeni | minä | tarina | sinäkin | rauniot ja hirviöt |
Antti Koiranen
Atalan 9-11 -vuotiaiden sanataidepaja
Huoneeni on pieni surkea vaatekaappi, jossa on pingviinejä ja pienoismalleja. Ikkunassa on tarkka, raskas catlin luotiruisku jolla voi ampua ohikulkijoita, rypälepommiohjuslaukaisin ja sängyn alla tusina konekiväärejä, sinkoja ja ydinpommeja. Kirjoituspöytä on sotkuinen. Kirjoihin on piilotettu 1000000000....jne kranaattia ja ∞∞∞ ammusta.
Teemu Konttila
Atalan 9-11 -vuotiaiden sanataidepaja