Kun avasi ruskehtavan ja kuluneen kaapin, lennähti suuri pölypilvi ilmoille. Homehtuneen kirsikan epämiellyttävä haju tunki nenän kautta aivoihin. Hämähäkin seitit roikkuivat siellä täällä ja niissä lillui hyönteisten raatoja. Sen seiniltä valui vettä kuin kuolaa. Pohjalla lainehti jotain oksennuksen tapaista. Käpertynyt kärpänen seilasi oksennusmeren yli, kohti toisia vainajaystäviään. Likatahroja oli kuin kaappi olisi maalattu ruskealla.
Sanni Sarin
Kangasalan 11-14 -vuotiaiden sanataidepaja
Vanhan päiväkirjan kannet haisevat kellarilta. Sen sivut ovat repeilleet ja kellastuneet. Päiväkirja näyttää vuosisatoja vanhalta ja käännellessään sen sivuja voi kuulla pientä rapinaa, joka johtuu käpristyneistä sivuista. Kannessa näkyy vielä heikkoa, haaleaa punaista. Äkkiseltään sitä saattaa luulla vereksi, mutta se on päiväkirjan todellinen väri. Kirjoitusta ei näy, vain siellä täällä näkyy yksittäisiä sanoja tai lauseita. Päiväkirjan nykyinen väritys on harmaa ja sen pinta on tomun peitossa. Viimeiset sanat pistävät silmään: "Olemme loukussa."
Anni Hakola
Kangasalan 11-14 -vuotiaiden sanataidepaja
Kengän väri oli kulunut kokonaan pois. Jäljellä oli enää harmaan ja ruskean sekoitus. Se haisi kuin joku olisi astellut se jalassaan lantakasassa. Pohja pysyi juuri ja juuri kiinni kengän muussa osassa. Nauhoista hiiret olivat saaneet hyvän jouluaterian. Sen pinta oli ruskeiden kovettuneiden kökköjen peitossa.
Elina Sarin
Kangasalan 11-14 -vuotiaiden sanataidepaja
Se tietokone oli aivan rikki. Se oli lojunut suolla 12 vuotta, mutta siitä näkyivät vielä selvästi pistoolin ampumakohdat, jotka olivat ruudussa. Lisäksi se oli jäänyt tankin alle. Sitä olivat myös orava ja muut metsäneläimet pitäneet raapimis-, puremis- ja kuolaamisleluna.
Ihan aluksi se oli ollut saksalaisten lentokoneessa, mutta kun he olivat menossa Venäjän yli, heidän koneensa tuhottiin, tietokone putosi, tankki ajoi sen päältä ja se tippui suohon. Ja eläimet ottivat sen käyttöönsä.
Eero Fabrin
Kangasalan 11-14 -vuotiaiden sanataidepaja
Se leipä näytti antiikkiselta. Kai se olisi museoon kuulunutkin. Kun sitä nuuhkaisi, sai osakseen sulaneen rasvan ja homeisen juuston (juusto oli kylläkin homejuustoa, mutta rajansa kaikella) etovan katkun. Meetvursti näytti ja maistui koiranruualta. Eli yksinkertaisesti inhottava leipä. Eikä siinä vielä kaikki: leivän päällä lyllersi valkoinen, pullea mato.
Anniina Lehtonen
Kangasalan 11-14 -vuotiaiden sanataidepaja