(Haukkateorian mukaan novellin ratkaisun hetkellä esiintyy jokin keskeinen symboli, 'haukka'. Alla olevissa novelleissa symbolina esiintyy 'avain'.)
Kuu loistaa kirkkaana taivaalla. Oikeastaan, avaruudessa. Se on siellä aivan tavallisesti niin kuin joka ilta, eivätkä ihmiset kiinnitä siihen mitään huomiota. Veeti kävelee hitaasti katua pitkin ja pysähtyy erään kaupan edustalle. Hän näee kaupan ikkunasta, että hyllyssä on upea villapipo. Veeti tunnustelee lompakkoaan, ja päättää mennä ostamaan tuon upean, ruudullisen villapipon.
Kun Veeti tulee ulos kaupasta villapipo ylösalaisin kädessään, kuuluu jyrähdys. Maailma pysähtyy hetkeksi. Äkkiä joku huutaa: "Kuu putoaa!"
Veeti katsoo ylös ja huomaa kuun tulevan maata kohti kuin meteoriitti. Veeti sulkee silmänsä ja alkaa mielessään rukoilla. Menee monta minuuttia, eikä tapahdu mitään. Veeti uskaltaa vihdoinkin avata silmänsä ja huomaa kuun olevan hänen villapiponsa sisällä. Villapipo purkaantuu hitaasti, kunnes sitä ei enää ole. Kuu oli tuhonnut Veetin juuri ostaman pipon.
Veeti ei kestä menetystä, vaan alkaa huutamaan täyttä kurkkua, ja samalla potkii edessään olevaa kuuta. Samalla kun Veeti huutaa, niin jotain tippuu hänen suuhunsa. Veeti kakistelee hetken, kunnes saa nielaistua esineen. Veeti käy seuraavana päivänä röntgenkuvauksissa, ja lääkäri toteaa: "Teillä taitaa olla avain mahalaukussa."
Stina Hiltunen
Messukylän 13-16 -vuotiaiden sanataidepaja
Sinä iltana unohdin, miten luetaan. Unohdin monta muutakin asiaa. Unohdin ensin käydä kaupassa, sitten unohdin tiskatessani vesihanan päälle ja lähdin sauvakävelylle. Paitsi että unohdin sauvat kotiin. Onneksi palasin hakemaan niitä ja huomasin päälle unohtuneen hanan. Sitten lopetin unohtelun vähäksi aikaa ja aloin valmistautua lukemiseen.
Pääsykoe olisi ylihuomenna ja tarvitsisin täydellisen lukunurkkauksen. Kun tyynyt, vesikannu, viltti, hyvä valaistus ja tietyisti kirjat olivat paikallaan, avasin kirjan ja suuntasin katseeni ensimmäiselle sivulle.
Näin kirjaimia. Kirjaimia, sanoja ja lauseita. Laitoin lukulasit päähän ja aloitin alusta. Avasin kirjan ja suuntasin katseeni taas alkuun. Yritin pinnistellä, mutta en saanut tekstistä muodostettua mitään järkevää. En mitään. En pystynyt edes tunnistamaan enää kirjaimia. Soitin taksin ja menin ulos odottamaan sen saapumista. Kun taksi saapui, suuntasin sairaalaan.
Sen jälkeen muistini siitä illasta sumenee. Kai unohdin, miten ajatella. Seuraava asia, jonka muistan on, kun heräsin ja lääkäri tuli juttelemaan kanssani. Hän kysyi monta kysymystä. En enää muista, mitä vastasin, mutta sitten hän kysyi jotain outoa.
"Osaavatko lehmät lentää?" Lääkäri kysyi ja katsoi minuun totisena. Aloin nauraa. Nauroin mahaani pidellen ja yhtäkkiä nauru muuttui itkuksi. Tajusin, mitä lääkäri ajoi takaa. Hän piti minua hulluna. Lopetin itkemisen.
"Eivät", vastasin lääkärin kysymykseen. Lääkäri näytti helpottuneelta. Sitten tein vielä joitakin lääkärin määrämiä testejä. Sain tervejärkisen paperit. Tiputin huoneeni avaimen pienestä reiästä sairaalan ulko-oven lähettyville, ja avain tipahti kattilaan.
Marleena Alarautalahti
Messukylän 13-16 -vuotiaiden sanataidepaja
Lamppu putosi katosta.
"Voi juukelispuukelis! Miten me nyt näemme etsiä kuningatarta?" työläinen huudahtaa ja potkaisee muumioitunutta tulikärpästä.
Kuningatar oli ollut kateissa jo kolme tuntia, ja sotilaatkin oli jo käsketty hätiin. Yksi sotilas kuitenkin nysvötti pimeässä ja poltteli hiljakseen heinänkortta.
"Masi! Nyt heti ylös! Kenraali Warman ärjyi. "Kuumailmapallo laskeutuu torille millä hetkellä hyvänsä!"
Masi nousi ja lähti verkkaisesti kävelemään. Ei kuitenkaan kohti toria, vaan kohti ruokalaa. Torkkuessa energia totutusti katoaa, ja Masi halusi mesimuhennosta. Kävellessään silmät kiinni Masi kuitenkin eksyi syrjäiseen siivouskomeroon.
"Hei, komea sotilaspoika. Haluatko pienen seikkailun?" kujersi nainen nojaten viettelevästi siivousmoppiin.
"Tietysti haluan, kuningatar", Masi vastasi ja veti kuningattaren syliinsä.
Tulisen suudelman jälkeen kuningatar räväytti silmänsä täysin avoimiksi ja kuiskasi Masille käheästi: "Noh noh, sotilaspoika, avaimesi on luvattoman iso."
Masi hymähti hämmentyneenä, otti avaimen esiin alapanssarinsa suojista ja lausahti: "Tämä onkin yleisavain."
Ja kun torakoiden kuumailmapallot laskeutuivat Ruskean Roskakasan torille, sotilasmuurahainen ja kuningatarmuurahainen seikkailivat muurahaiskeon salaisimmissakin sopukoissa Masin yleisavaimella.
Tuuli Räsänen
Messukylän 13-16 -vuotiaiden sanataidepaja