12.3.1700
Voi sinä kamala karvainen päiväkirja! Lady LOLLOL on NIIN kamalan kaunis. Hän tuli luokseni tänään, ja hän sanoi samat sanat kuin ensikohtaamisellamme kaksi vuotta sitten:
- Kuules madicolaatti, tämä miekka on hirveämpi kuin hiuksesi kamalimpina päivinä! Se tämänkään päiväinen lahja ei miellyttänyt. Voi kissanpoikaparkaa. Mitähän leidi teki sille...Rakkauteni ei kuole koskaan...
14.3.1700
No nyt! Se on tapahtunut! Leidi on menossa naimisiin! Se, että minä olen NIIN lätkässä, ei, minä RAKASTAN köyhääkin köyhempää aatelisnaista, on totta. Ja sulho on semmonen trikoopukune ruottalaine. Miksi minä olen rikas porvari! No, menin baariin ja illan loputtua olin niin kännissä, että nyt olen köyhä porvari. Ei ole syytä elää tässä eri säätyjen naimisiin menon kieltävässä 1700-luvun maailmassa. En voi unohtaa niitä silmiä...tuskaa...
18.9.1708
No niin. On kulunut 8 vuotta onnettomasta rakastumisesta. Nyt Lady LOLLOL on kuollut, ja olen päätynyt naimisiin sen trikoopukuisen ruottalaisen, La Peililin kanssa. En koskaan unohda ensirakkauttani, ollessani rikas seppä, mutta nyt, mätäne Tuiskulassa, sinä kamala nainen! Muahhahahahaa...hehehehehee (yskimistä) hahahaa...(yskimistä, pirun kalja!) hahahaa...ööö. On mun elämä kummaa. Tämä on muuten viimeinen merkintäni. Minä ja La Peilili aiome kuolla. Niin rakkautemme on ikuista. (Oikeasti haluan vain tavata LOLLOLin, mutta sitä Peilili ei koskaan saa tietää.)
Satu Heikkilä
Tesoman 11-13-vuotiaiden sanataidepaja
kevät 2007
27.1.2007
Hyvä päiväkirja,
tänään sattui outo juttu. Joku mies oli niin rakastunut yhteen naiseen, että oli käynyt naisen talossa luvatta siivoamassa hänen pyykkinsä, tiskaamassa hänen tiskejään ja niin edelleen. Pffft. Tyhmä mies.
Ja sitten eräs toinenkin juttu: olen rakastunut! Ei, en siihen neiti Aaltoseen, vaikka hurmaava hänkin on...
ei, olen rakastunut Adalmiinaan! Ei, hän ei ole kukaan varsinaisessa lähipiirissäni, vaan pamppuni! Se on paukuttanut jo monta rikollisen päätä, eikä se nalkuta, kun tulen pikkutunneilla kotiin. Lisäksi se ei tarvitse kalliita muotivaatteita. Öitä!
T: P. Amppu
28.1.2007
Oloni on epävarma. Onkohan Adalmiina rakastunut miespuolisiin pamppuihin? Se nimittäin unohtuu aina isompien pamppujen seuraan (isot pamput ovat miespuolisia). Pitäisikö minun jättää se?
Hurraa! Adalmiina rakastaa minua! Kun se putosi pampputaskustani, se ei onneksi pudonnutkaan pöydällä olevien miespuolisten pamppujen juureen, vaan suoraan jalkoihini! Elämäni on pelastettu!
29.1.2007
Voi ei, sydämeni on riekaleina! Palasina! Hirtettynä! Adalmiina on viety minulta! Olin unohtanut maksaa velkani, joten ulosottomies tuli käymään. Hän ei koskenut televisioon eikä jääkaappiin. Ei, velkani olivat niin suuret, että hän iski kätensä timanttiseen, kultaisiin koukeroihin koristautuneeseen Adalmiinaan! Minulle yritettiin tapahtuman jälkeen antaa uutta naispuolista pamppua, mutta se ei tunnu samalta kuin Adalmiina. Kun työkaverit huomasivat masennukseni, he antoivat minulle ankan! Siis ihan oikean ankan, kuulemma lemmikiksi. Mutta ei sekään lohduta, koska se penteleen ankka herättää minut aina viideltä aamulla vaakkumalla. Nimeän ankan Adalmiinaksi, rakkaani mukaan. Nyyh!
Milla Huhmarkangas
Tesoman 11-13-vuotiaiden sanataidepaja
kevät 2007
24.5.1897
Näin tänään parhaimman kaverini Juhane Rouvs von Canderunemmin. Hän katsoi yhtä idolsvoittajaa joka lauloi puulavalla. Hän suorastaan mulkoili hänen rasvaista, hikistä, likaista naamaa. Tiesin että Juhane Rouvs von Canderunemmin Kaipe Uaer Warterdeidendennonnimonniueirkuvse Rillipöllöyskemirton oli rakastunut häneen. Sen näki hänen silmistään. Sanoin että hän oli jo naimisissa. Juhane Rouvs von Canderunemmin Kaipe Uaer Warterdeidendennonnimonniueirkuvse Rillipöllöyskemirton Kaupstreemoniuswarksrrumnegiuiönbon Bonbiourseitimgualle Vesiveistostöykstmenbi alkoi itkemään niin paljon että hänelle naurettiin.
2.6.1897
Juhane Rouvs von Canderunemmin Kaipe Uaer Warterdeidendennonnimonniueirkuvse Rillipöllöyskemirton Kaupstreemoniuswarksrrumnegiuiönbon Bonbiourseitimgualle Vesiveistostöykstmenbiraösper Peistimounnamirkoeumonikurvaeurope laittoi kirjeitä koko ajan luopumatta toivosta. Hän ajatteli hänen kauniita kasvojaan hän suorastaan piirsi niistä. Hänellä oli tosi paljon runoja joita hän ajatteli.
10.7.1897
Juhane Rouvs kirjoitti ja soitteli hänelle, mutta hän ei vastannut yhteen soittoon. Juhane Rouvs oli surun tuomitsema. Hän jopa kävi hänen luonaan mutta ihan turhaan. Hän ei edes ollut kotona. Hän kysyi minulta kenen kanssa hän oli naimisissa. Sanoin että hänen veljensä. Sanoin myös että minullakin oli samannäköinen sisko. Hän voivotti ja eikä halunnut siskoani.
Aleksi Rouvi
Tesoman 11-13-vuotiaiden sanataidepaja
kevät 2007
12. kesäkuuta 2004
Naapuriin muutti ihana nainen! Hänen nimensä oli Ling PING. Mutta nainen on naimisissa! Ah, sydämeni sykkii! En uskalla kertoa tunteitani, joten kysyin faijalta neuvoa. Tunnettuna varkaana hän ah sanoi: -Poika, murtaudu taloon.
AH, sydämeni sykkii...tutum, tutum, TUTUM! AH,AH,AH,AH,AH! OIH!
19. heinäkuuta 2004
OI, sydämeni sykkii taas! Kävin hänen talossaan. Siellä oli ihanaa. OI, sydämeni sykkii. Mutta hän on naimisissa! Kääh! Aion tunnustaa rakkauteni joskus... Varmana! Varastin häneltä tavaran, muistoja hänestä! AH!
8. elokuuta 2004
Nainen sai tietää että varastin häneltä! AH, se oli romanttista, kai. Nainen oli kyllä vihainen... Sanoin hänelle että: -Jos rakastat minua, SKALPEERAA minut!
Nainen ei tietty rakastanut minua joten skalpeerasin itse itseni, ja hirttäydyin vesimyllyyn. Niin rakkaudesta sekaisin. AH, olen nyt kuollut ja odotan Lingiä tänne lehmätarhaan. AH, olen hulluna häneen, Oi, Julia! AH, AH, OI!
Iiris Ahlberg
Tesoman 11-13-vuotiaiden sanataidepaja
kevät 2007
v.1950 18.toukokuuta
Olen jo 34. Ehkä, enkä koskaan ole rakastanut. Olen joka päivä juonut itseni umpitunneliin Amadeuksessa. Eilen kännien jälkeen sammuin kadulle. Minut löysi juoppojen talteenkorjausyksikön (Jtky) keräilijä. Rakastuin häneen ensi sammumisella. Ah kun aamulla heräsin en nähnyt häntä enään. Päätän jatkaa samaan malliin.
Merkintä 2. v.1950 20.toukokuuta
Otin taas kännit. Tapasin hänet, sanoin hänelle "En minä ole umpitunnelissa. Alak sä mun kanssa." "Joo en" hän sanoi. Törkeää. Olen "hik" murtunut.
Merkintä 3. 22. toukokuuta v.1950
Olen yrittänyt ja yrittänyt, mutta en saa vastakaikua. Päätän päiväni "hei hei" pum!
Jarmo Multanen
Tesoman 11-13-vuotiaiden sanataidepaja
kevät 2007
18.4.1880 Rakas päiväkirja,
Olen elänyt jo monta vuotta, mutta en ole koskaan tuntenut näin. Olen rakastunut. Tunne on kuin lentäisi... lentäisi... äh en osaa kuvailla mitään niin ihanaa. Tänään kohtasin hänet, Maijan, kun uitin tukkeja keksilläni. Mutta en voi saada häntä. Näin hänet Maijan retkimajassa suutelemassa karvakasaa.
16.5.1880 ;Rakas päiväkirja,
Ah en ah voi ah tälle ah mitään ah! Hän ah on ah vain ah liian ah ihana ah. Mutta ah hän ah on ah sen ah karvakasan hyi kanssa ah. Murhaisin ah miljoonan ah planeetan ah naiset ah ja ah lapset ah saadakseni ah hänet ah.
14.6.1880 Rakas päiväkirja,
Olen päättänyt päättää päiväni... Mutta olen myös päättänyt viedä joitain ihmisiä mukanani. Seuraavaksi luettelen kuoleman listan. Hyvästi päiväkirja, ainoa ystäväni.
KUOLEMAN LISTA
Minä - minä itse
Maija - rakkaani
karvakasa - rakkaani rakastaja
Pena Tuisku - epäilyttävä tyyppi, joka aiheuttaa vielä pulmia
Lassi Ahlberg
Tesoman 11-13-vuotiaiden sanataidepaja
kevät 2007
26.3.2006
Tänään kävin taas Vilmalla. Minulla on mielestäni hyvä kunto, koska juoksen hänelle aina. Hänhän asuu Vilma's problem & lohikäärmeet landiassa. Ja se taas on Vilma landissa. Ja Vilma Land on Vilma ulottuvuudessa, Vilma aikaan, ja sinne pääsee vain Vilma aikaan ja Vilma rekalla. Mutta silti juoksin! Haa! Vilma on ihana! Mutta! Nyt mun pitää mennä Vilmalle.
29.3.2007
Nyt on vuosi kulunut ja edistystä on tapahtunut! Vilma näki minut! No, tosin hän huusi, mutta hän huusi varmaan ilosta, tai en tiedä. Hei, nyt joku koputtaa. Ootas, mä katson, kuka siellä on, Ei siellä kukaan tärkeä ole. Joku jolla on sininen puku ja niillä lukee polis puvussaan. Eei! Poliisi! Mitä mä teen! Mitä mä teen! Nyt minä tiedän. Otan tämän mukaan, että voin purkaa tunteitani tähän! Huh, huh. Ei jaksa!
30.3.2007
Eilen juoksin poliiseja pakoon ja arvaa kenelle? Vilmalle! Olen täällä hänen sänkynsä alla. En ikinä ymmärrä miten olin ihastunut häneen. Hän on minulle liian järkevä, mutta Vilma imuroi. Apua, m-mua pelottaa kohta se imasee. Nyt juoksen. On vähän hankalaa kirjoittaa kun juoksen. Eeii!
Vilma Sarvala
Tesoman 11-13-vuotiaiden sanataidepaja
kevät 2007