Patric (ceellä) on kauhukirjallisuuden kirjailija. Hän on kirjoittanut kauhukirjallisuutta jo 60 vuotta. Valitettavasti vain kustantajan mielestä hänen kauhukirjallisuutensa ei ole pelottavaa. Patric (ceellä) Frankenstail on myös ainoa "pehmolelukauhun" kirjoittaja. Vaikka yhtäkään hänen kymmenistä kirjoistaan ei ole kustantaja hyväksynyt, niin sehän ei miestä lannista, vaan hän kirjoittaa jo uutta kirjaa "Untuvamaa ja Pehmodinon hyökkäys". Tässä on siitä pieni pätkä: "Pumpulia lensi, kun ritari ja dino taistelivat. 'Räy, räy, räy!' Pehmodino huusi, kun tunsi Pumpulinuijan iskeytyvän päähän." Ja tässä toinen: "Lopulta Untuvamaahan tuli rauha, ja dino ja ritari sopivat."
Matias Holma
Messukylän 13-15-vuotiaiden sanataidepaja
kevät 2007
- Kirjoittaa aina lastenohjelmien aikana, sillä se on ainoa aika, kun talo hiljentyy neljän lapsen katsellessa TV:tä eli työaika 17.00-18.00. Täksi ajaksi hän lukkiutuu työhuoneeseensa, suihkauttaa vaimonsa kallista hajuvettä ensimmäiselle paperille, hörppää kulauksen greippimehua ja ryhtyy töihin.
- Kirjoittaa aina käsin.
- Käyttää kirjoissaan aina omien lapsiensa nimiä. Myös toiset ja kolmannet nimet hän hyödyntää välillä.
- Istuu työpöytänsä ääressä satulatuolilla, joita hän omistaa 5. Punaista hän käyttää maanantaisin, turkoosia tiistaisin, harmaata keskiviikkoisin, valkoista torstaisin, harmaata perjantaisin. Viikonloput ovat tietenkin vapaat, koska silloin lastenohjelmat tulevat aiivaan liian aikaisin.
- Hänellä on onnenkivi, joka on hänen pöydällään punaisella silkkihuivilla. Ilman sitä hän ei voisi kirjoittaa.
- Hänen suurin unelmansa on saada uudet tapetit työhuoneeseensa.
Marleena Alarautalahti
Messukylän 13-15-vuotiaiden sanataidepaja
kevät 2007
Kaarina asuu Lapissa keskellä erämaata, sillä siellä hän voi tuntea luonnon läheisyyden. Hän ihannoi kaikkea vanhaa ja toivoo usein, että olisi syntynyt keskiajalla.
Kun Kaarina aikoo aloittaa kirjan kirjoittamisen, hän suunnittelee kaiken viimeisen päälle huolella. Kaarinan elämä on ollut vaikea hänen ollessaan nuori, ja hän ryhtyi kirjailijaksi, sillä vain kirjoittaessa hän tuntee vapautuvansa kaikesta. Hän kirjoittaa myös siksi, että haluaa jakaa omat tunteensa muiden ihmisten kanssa. Kaarina esiintyy aina salanimellä, sillä hän ei halua julkisuutta. Hän rakastaa rauhaa ja yksinäisyyttä.
Kun Kaarina tuntee luovuuden hetken ja sanojen soljuvan mielessään, hän laittaa villasukat jalkaansa, vetää villatakin päälleen ja ryhtyy kirjoittamaan ikivanhan kirjoituspöydän ääressä. Sulkakynän musteen ja vanhojen kirjojen kellastuneiden sivujen tuoksut sekoittuvat lumoavaksi yhdistelmäksi. Lyijykynä suhisee paperilla tekstin sadellessa tyhjille sivuille. Yö kuiskii ulkoa ikkunasta.
Pätkä Kaarinan kirjasta:
"Kohtasin punaisten silmien vaativan katseen. Tiesin, mitä Erald halusi, mutta peräännyin.
'Ei! Ei nyt' kuiskasin Eraldille.
Pettymys paistoi hänen kasvoistaan.
'Olen pahoillani' kuiskasin.
'Ei se mitään' Erald sanoi samettisella äänellään ja hymyili ymmärtäväisesti."
Riina Ojala
Messukylän 13-15-vuotiaiden sanataidepaja
kevät 2007