Sanataide on luovaa, kielellistä ilmaisua. Sanataideyhdistys Yöstäjä ry:n sanataideopetuksen sisältönä ovat löytöretket kirjojen, luovan kirjoittamisen ja sanallisten kokeilujen maailmaan: kerätään aineksia kertomuksiin ja runoihin, tutustutaan kirjallisuuteen ja kirjailijoihin sekä kokeillaan erilaisia tekstin tekemisen tyylejä ja tapoja.

Musiikki- ja sanataideleirillä järjestettävä sanataiteen opetus noudattaa Yöstäjä ry:n opetuksen perusperiaatteita: sanataidekasvatuksen tarkoituksena on tukea oppilaan oman persoonallisen ilmaisun etsimistä. Elämyksiä voi muuttaa tekstiksi monin tavoin, yksin ja yhdessä muiden kanssa.

Yöstäjä ry:n lähtökohtana on taidekasvatuksen yhteisöllisyys: taidekasvatus sosiaalistajana ja kommunikointikeinona. Sanataidekasvatuksen tavoitteena ei ole ensisijaisesti taideteosten luominen, vaan maailman hahmottaminen sanojen ja tekstien kautta.

Sanataidetta tehdään tiiviissä vuorovaikutuksessa muiden taiteenalojen kanssa. Sanataide ei ole koskaan ollut eristynyt taiteenala, sillä kaikkeen taiteeseen sisältyy aina myös kielellinen ulottuvuus. Sanoihin voidaan yhdistää kuvaa, musiikkia, teatteria, tanssia, käsityötä, sirkusta, arkkitehtuuria; oikeastaan ihan mitä tahansa. Yöstäjä ry haluaa välittää oppilailleen tunteen siitä, että sanataiteella voi vaikuttaa ja se on kaikkien omaisuutta.

 

Kansan- ja maailmanmusiikki

 

Musiikki on kulkenut ihmisen mukana homo erectuksen ajoista asti. On hyvin sääli, että länsimainen ajattelutapa ja musiikin koulututusjärjestelmä on haudannut alleen musiikin kommunikatiivisen luonteen. Ei musiikki ole esittämistä, soittoläksyjä, ei teoriaa, ei tietoa alan historiasta. Musiikki on alkuolemukseltaan ääntä, jolla pyritään kertomaan jotain, kommunikoimaan joko oman ajatusmaailman, jumalolentojen tai toisten ihmisten kanssa.

Kansan- ja maailmanmusiikki musiikin opetuksen lähtökohtina tuo esille juuri tätä unohdettua näkökulmaa. Opetuksen perusajatuksena on, että jokainen ihminen on musikaalinen ja musiikki kuuluu kaikille. Tanssi, laulu, soitto ja tarinat ovat monissa kulttuureissa saman sanan alla, eikäniitä erotella erillisiksi lajeiksi. Kansan- ja maailmanmusiikkia käyttämällä on mahdollista saada ihmiset jälleen uskomaan, että jopa outoon soittimeen voi rohkeasti tarttua. Laulaminen ei ole vaikeaa, ja tanssi on luonnollinen tapa liikkua.

Musiikkiperinteet monista maista, oudot mutta miellyttävät soittimet ja musiikin akustisuus ovat kaikki monikulttuurista ajattelutapaa ja luonnollisuutta korostavia asioita. Näitä ihmisille yleensä tarjotaan vaihtoehdoiksi aivan liian vähän. Kulttuuriosuuskunta Uulu yrittää omalla tavallaan antaa ihmisille musiikin takaisin –ja nimenomaan niissä muodoissa, joita ei joka päivä radiosta kuule.

Leireillä käytettäviä opetusmetodeja on testattu moneen kertaan. Muun muassa Pirkanmaan kansan- ja maailmanmusiikin läänintaiteilijan vetämissä Aikuisten Muskareissa on kehitetty improvisaation opetuksen menetelmiä sekä luovaa musiikkiajattelua. Kulttuuriosuuskunta Uulun ohjaajat ovat myös pitäneet työpajoja ja kursseja sekä suomalaisille että maahanmuuttajalapsille ja havainneet joka paikassa saman: kun lapselle antaa mahdollisuuden unohtaa nuotit ja teorian, lapsi oppii nauttimaan puhtaasti omista kyvyistään tuottaa ääntä. Siihen pitäisi pyrkiä.

Leiri on kuuden päivän mittainen, maanantaista lauantaihin –ainoastaan opettajien ja kasvattajien leiri on lyhyempi tehopaketti. Leiriläiset jaetaan kahteen ryhmään, jotka vuorottelevat musiikki- ja sanataidetehtävien tekemisessä, niin että kaikki saavat kokeilla kaikkea. Joinakin päivinä työskennellään yhdessä esimerkiksi esityksen valmistamiseksi.