Ihoteollisuus

Henna Laininen

Tärkeää on se, että me voimme puhua toisillemme. Olin maalannut niin kauan, että kun aloin eräänä yönä Orivedellä puhua, en osannut lopettaa. Nykyään maalaan enimmäkseen sanoin. Lapset, vanhukset ja yksinäiset opettavat minua. Tahdon kirjoittaa syrjässä elävän näkyväksi.

Lue Hennan runo | Kuuntele Hennaa | Faktoja Hennasta

Anna Elina Turunen

Synnyin Pohjois-Pohjanmaalla mutta löysin kirjoittajayhteisöni Pirkanmaalta. Koska haluan juurtua ja kukkia yhdessä paikassa ja silti jatkaa toiseen, elän välillä myös ihan muualla: haaveissa tai esimerkiksi Tartossa. Usein kannan mukanani sanoja tai soittimia. Kannan mukanani puutalojen henkeä, rakkaiksi käyneitä kaupunkeja, ihmisten ilmeitä ja äänensävyjä. Ne kaikki haluavat päästä runoihini.

Lue Annan runo | Kuuntele Annaa | Faktoja Annasta

Kari Raineranta

Polarstern. Aallot jotka muuttuvat vasta rannan läheisyydestä mullan sävyisiksi. 30 litran desinvisioitu sanko. Halu. Viillelty aurinko kalliolta. 101 tapaa olla erossa kauniista, suhteellisuudentajuisista naisista. Hautaterva. H.C. (Andersen). Kylmä valkoinen valo. Tahto. Munan muotoinen kehärumpu. Ussurinpäärynä. Raivo. Paint it black. Autio talo ja kultainen naamio. Ja vitut.

Lue Karin runo | Kuuntele Karia | Maanläheisempiin tietoihin

Maria Siironen

Olen syntynyt kevättalvessa. Kauneinta, mitä tiedän ovat koivujen alastomat oksat valkeaa taivasta vasten tai pitelemätön halu olla lähellä toista. Kirjoitan siitä, minkä koen eläväksi, havainnoista, joilla on runon paino. Olen muuttanut niin monesti, että kirjoitan katoavaa kotia kaikkeen mihin rakastun (tienvarsiin, ihmisten eleisiin, sanoihin). Runo on rituaali, joka pitää elossa ja tekee eläväksi, pyhittää ja paljastaa.

Lue Marian runo | Kuuntele Mariaa | Faktoja Mariasta

Janette Hannukainen

Kirjoitan jotta saisin maailmaan itseni kokoisen tilan. Jotta pysähtyisin ja olisin muutakin kuin paikasta toiseen säntäilevä ruumis. Rakastan syksyn synkeilyä, maanista ääntä, niskan haistelua ja tanssia, jossa unohtaa itsensä. Kirjoitan, koska en halua koskaan lakata etsimästä. Joskus tavoittaa toisen silmissä saman tumman.

Lue Janeten runo | Faktoja Janetesta

Aiemmin mukana olleet runoilijat

Jaana Kinnunen (2002 - 2005)

Joskus kirjoitan. Joskus en kirjoita yhtään mitään. Joskus kirjoitan vain pari riviä ja sitten en taas kirjoita yhtään pitkään aikaan. Kirjoitan, jotten märehtisi tyhmiä asioita. Lapsena kirjoitin, että illat ovat joko iloisia tai surullisia ja että savannilla säät ovat niin vaihtuvia, ettei sillä oikeastaan ole väliä, minkälainen sää savannilla on. Teen kaikkeni välttääkseni liikaa kiirettä.

Lue Jaanan runo | Kuuntele Jaanaa | Faktoja Jaanasta

Ilkka Pernu (2002 - 2005)

Elämässä on tärkeää että on asioita, joista haltioitua. Kuten sanat ja kuvat, niiden muodot ja värit. Haltioidun päivittäin! On myös tärkeää ymmärtää, että kaikilla teoilla on seurauksensa. Ajatuksemme ja sanamme saavat aikaan hyvää tai pahaa, ne luovat joko iloa tai kärsimystä. Tärkeää on olla nöyrä. On tunnettava mennyt, hyväksyttävä nykyisyys ja kohdattava tuleva. Kaikista tärkeintä kuitenkin on halailla ja hengailla aina kun mahdollista.

Lue Ilkan runo | Kuuntele Ilkkaa | Faktoja Ilkasta

Vierailijoina:

Hanna Eskonen, viulu ja kuvaus
Aino Heikkonen, saksofoni
Timi Härkönen, perkussiot
Juuso Jylhä, harmonikka
Henri Kalliomeri, kitara
Aleksi Knuutila, djembe
Tiina Koskinen, piano
Kulttuuriosuuskunta Uulu, luolamusiikki
Jussi Lahti, koskettimet
Jaakko Linnovaara, basso
Suvi Nuotio, piano
Mikko Rantalahti, kitara
Tuukka Sandström, rummut
Suvi Sinervo, proosa
Iina Taijonlahti, tanssi ja ohjaus
Juha Venäläinen, kitara

Kaikki muut mukana olleet ja tarkemmat kuvaukset löytyvät Historiasta.

WWW-sivujen suunnittelu ja toteutus:

Leena Lahti, leena.lahti(at)helsinki.fi